Kukkasidonta

Kukkasidonta on kauniiden kokonaisuuksien luomista pääasiassa leikkokukista. Yleisiä kukkasidonnan töitä ovat häihin tehtävät morsiuskimput ja hautajaisiin tehtävät hautavihkot. Juhlissa myös pöytäkukkina voi olla sidottuja kukka-asetelmia. Sidontatyylejä on useita erilaisia. Yleisin niistä on spiraalin muotoon sitominen. Myös kukkakimppuja on monta eri tyyppiä, joista yksi on mansettityyppi. Eri vuodenakoina juhliin tehtyihin kukka-asetelmiin käytetään monesti kyseiseen vuodenaikaan sopivia kukkia. Keväällä suositaan raikkaita värejä. Kesällä kukkia on parhaiten saatavissa ja silloin voidaan tehdä monenlaisia kukka-asetelmia. Syksyllä käytetään voimakkaan värisiä kukkia, suosiossa ovat tummanpunainen, purppura ja ruskea. Syksyllä asetelmissa käytetään usein kukkien lisäksi syksyisiä luonnonmateriaaleja. Talvella käytetyt leikkovihreät ovat joskus kirjavia. Joulun aikoihin suositaan punaista väriä. Juhlien lisäksi kukka-asetelmia käytetään erityisissä illallisissa ja muissa tilaisuksissa.^[1]

Kukkasidonnassa tarvittavia välineitä ovat veitsi ja sekatöörit eli pienet oksasakset. Hautavihkoihin käytetään sidontasientä eli oasista, joka on vaahtomuovia. Kukkasidonnassa käytetään usein sidontaan tarkoitettua metallista lankaa. Tällaisia lankoja on erilaisia. Jos kukka-asetelmaan kiinnitetään esimerkiksi irrallisia lehtiä, voidaan käyttää erilaisia liimoja. Joskus kukkasidonnassa käytetään myös koneita.^[2]

Kukkasidontaa voi opiskella Suomessa alan koulutuksessa (puutarhatalouden perustutkinto, floristin ammattitutkintoon valmistava koulutus) tai erilaisilla kursseilla.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Dekoratiivinen eli koristeellinen tyylisuunta on yleisimmin käytetty kukkasidonnan tyylisuunta Suomessa. Dekoratiivinen voidaan jaotella edelleen muoto, struktur, transparentti ja fri form -tyyleihin.^selvennä

Ominaisuuksiltaan dekoratiivinen tyyli on mm. täyteläinen, rehevä, näyttävä, runsaskukkainen ja juhlallinen. Tyypillistä sille on symmetrinen hahmomuoto ja rytmitys kohti kasvupistettä. Dekoratiivisen kukkamuodot toistavat työn hahmomuotoa. Kukat ovat osa kokonaisuutta, eivätkä erityisesti yksilöitä. Usein tyylisuunta sisältää paljon variaatioita (värit, muodot jne.) ja muodoltaan se voi olla ilmava tai tiivis.

Tyylisuunnan erityispiirteitä:

• materiaalit rytmisesti kohti pohjan keskipistettä
• tasoeroja, syvyysvaikutusta
• se mitä on reunoilla, tulee olla keskellä
• se mitä on keskellä, ei tarvitse olla reunoilla

Muotosidonta-tyylisuunnassa on tavoitteena ilmentää haluttua muotoa sidontatyössä. Muotosidontatyö voi olla esimerkiksi pallo, kartio, risti, tähti, sydän tai kuutio. Tärkeää moutosidonnassa on, että muoto on selkeästi hahmotettavissa. Sidontatyössä käytetty materiaali muodostaa yhtenäistä ja tiivistä pintaa eikä mikään yksittäinen materiaali nouse esille työstä. Tyylissä käytetään paljon samaa materiaalia ja samaa väriä, jotta muoto korostuu.

Muotolinjaisen tyylisuunnan lähtökohtana on materiaalien kontrasti. Materiaaleja käytetään vähän ja jokaiselle annetaan näkyvä osuus työssä. Tyylisuunnan olemus on selkeä, pelkistetty, abstrakti ja jännitteinen. Asetelmat ovat yleensä epäsymmetrisiä.

Ihanteellinen rytmitys tmuotolinjaisessa työssä on mahdollisimman jännitteinen, työn pinta pieni, ja asetelma monitasoinen ja mielenkiintoinen. Materiaaleja ei toisteta eri tasoissa, vaan tarkoituksena on luoda tasapainoinen työ vastakohtaisista materiaaleista.

Työ rakentuu yhden hallitsevan tai yksin kohoavan, aktiivisen materiaalin ympärille. Muun materiaalin tarkoituksena on korostaa valittua hallitsevuutta ja luoda kolmiuloitteisuuden vaikutelma. Hallitseva yksilö pyritään käyttämään mahdollisimman tarkoin kasvusuuntansa mukaisesti. 45 asteen kulmia vältetään.

Erityispiirteenä tyylisuunnassa on astia, joka on myös muotolinjainen. Työn pohja on pieni, mielenkiintoinen ja siitä löytyy tasoeroja.

Transparentti tarkoittaa läpinäkyvää. Transparenttisen tyylisuunnan mukaisesti tehty työ on ilmava, kevyt ja siitä saa läpinäkyvän vaikutelman. Transparentin tyylisuunnan ominaisuuksia ovat kevyet, hennot ja linjakkaat materiaalit. Tyylisuunnassa käytetään isoja läpikuultavia kukkia ja vältetään eheää materiaalia. Näissä asetelmissa käytetään paljon erilaista lajikkeita ja vältetään saman toistoa. Pastellin sävyt ja vaaleat värit korostavat ilmavaa ja kevyttä vaikutelmaa. Tyylisuunnassa muoto on selkeä ja usein geometrinen. Materiaali ryhmitellään epäsymmetrisesti.

Transparenttinen työ on pohjaan asti läpinäkyvä ja sen vuoksi sienitekniikka ei ole tyypillistä. Astian on tarkoitus jatkaa läpinäkyvyyttä esim. lasi. Sidokset ja tukirankenteet tehdään verkoista tai oksista. Transparenttista tyylisuuntaa käytetään kimpuissa, asettelutöissä ja tilatöissä. Asettelutapa on tavallisimmin vapaa asettelu.

Saksassa transparentti tyylisuunta tunnistetaan, mutta he pitävät sitä ilmavana dekoratiivisena tyylinä ja kutsuvat sitä pohjoismaalaiseksi tyyliksi. Norjassa transparentti tyylisuunta on käytössä ja Ruotsissakin nykyisin.

Vegetatiivinen eli kasvullinen tyylisuunta on olemukseltaan luonnollista ja epäsymmetristä. Kukat käytetään niiden luonnollisen kasvusuuntamuotonsa mukaisesti.

Vegetatiivisessa tyylisunnassa materiaalit valitaan erityisin perustein:

• Kasvisosiologisessa periaatteessa huomioidaan kasvuympäristö. Kasvaako materiaali luonnossa vierekkäin, lähekkäin vai tuppaana. Ovatko esimerkiksi vesikasveja, tietyn metsälajin aluskasveja tai maantieteellisesti saman alueen kasveja.

• Kasvifysiologisessa periaatteessa huomioidaan jokin kasveja yhdistävä tekijä. Esimerkiksi heimo tai suku: materiaaleina käytetään vain sipulikasveja, mehikasveja, kaktuksia, heiniä jne.

• Maiseman laki -periaatteessa kasvit puhuvat ulkoisesti samaa kieltä. Materiaalit esimerkiksi edustavat kaikki syksyistä luontoa. Tällöin voidaan valita varpuja, siemenkotia, kellastuneita lehtiä, oksia jne.

Asettelutapa on tyypillisesti paralleelinen, vertikaalinen ja kultaisen leikkauksen mukainen ryhmittely.

• Ikebana

• Paula Niemelä, Tiina Räihä: Floristiikan oppikirja, Kukkien sommittelu ja sidonta, Opetushallitus 2007