Lintulan luostari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Lintulan luostaria Suomessa. Lintulan luostarista Venäjällä kerrotaan artikkelissa Lintulan luostari (Kivennapa).
Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari
Lintulan luostarin Pyhän Kolminaisuuden kirkko
Lintulan luostarin Pyhän Kolminaisuuden kirkko
Sijainti Heinävesi, Pohjois-Karjala, Suomi
Koordinaatit 62°34′16″N, 028°35′30″E
Kirkkokunta Suomen ortodoksinen kirkko
Hiippakunta Kuopion ja Karjalan hiippakunta
Tyyppi nunnaluostari
Perustettu 1895
Igumenia Ksenia
Asukkaita 8 (31.12.2020)[1]
Verkkosivut https://www.lintulanluostari.fi/
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Sisänäkymä Lintulan luostarin kirkosta.

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari on Heinäveden kunnassa Palokin kylässä sijaitseva ortodoksinen nais- eli nunnaluostari.[2] Luostarin nykyinen johtaja on igumenia Ksenia. Luostari on Pohjoismaiden ainoa ortodoksinen nunnaluostari[3].

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintulan luostari perustettiin alun perin vuonna 1895 venäläisten nunnien yhteisöksi Karjalankannaksen Kivennavan pitäjään silloisen Venäjän rajan tuntumaan.[4]

Pääartikkeli: Lintulan luostari (Kivennapa)

Lintulan luostari Kivennavalla sai alkunsa, kun salaneuvos F. P. Neronov lahjoitti vuonna 1894 luostarin perustamiseksi maatilan Karjalankannakselta Kivennavan Lintulan kylästä. Varsinaisesti tämä naisluostarin ensivaihe, Lintulan Pyhän Kolminaisuuden naisyhteisö, perustettiin seuraavana vuonna. Sittemmin nimi muuttui luostariksi.[5] Nimen Lintulan luostari sai läheisestä kylästä ja joesta. Perustaminen ei ollut helppoa, sillä Suomessa vallitsi vielä Ruotsin vallan aikainen lainsäädäntö, joka monella tapaa pyrki turvaamaan luterilaisen kirkon aseman ainoana valtionuskontona. Myös alue, jonne luostaria kaavailtiin, oli valtaosaltaan luterilaista. Kaikista vaikeuksista huolimatta luostari perustettiin Pyhän Synodin päätöksellä ja keisarillisen majesteetin suostumuksella kesällä 1895.

Ensimmäiset kilvoittelijansa luostari sai toisista luostareista, muun muassa Penzan kuvernementista Mokšanin kaupungista, mutta myös muualta Venäjältä. 1900-luvun alun elämä luostarissa oli työntäyteistä ja vaatimatonta. Myös sisäiset ristiriidat sekä huono taloudellinen tilanne vaivasivat luostaria.

Vuosisadan alkupuolella asioita mutkistivat lisäksi Suomen venäläistämispyrkimykset, joissa ortodoksinen kirkko luostareineen joutui olemaan huomattavassa määrin mukana. Näihin kuului muun muassa venäläisten koulujen perustaminen suomalaisille lapsille.

Luostari itsenäisessä Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lintulan luostari (Kivennapa)

Suomen itsenäistyminen katkaisi siteet Venäjän kirkkoon ja ortodoksinen kirkko kansallistettiin. Tässä yhteydessä venäläiset koulut suljettiin. Ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumous ja Suomen vuoden 1918 sisällissota vaikeuttivat Lintulan toimintaa ja aiheuttivat ajoittain jopa nälänhätää. Luostarissa oli sisariston lisäksi orpokoti. Ongelmia aiheutti nunnien kansalaisuus. Lähes kaikilla oli Venäjän kansalaisuus. Heidän piti saada lupa opetusministeriöltä luostarissa oleskeluun. Koulun jälkeen myös orpokoti lakkautettiin ja rakennus muutettiin matkailumajaksi.

Luostari sinnitteli sisukkaasti turvaten luostarin elämän jatkumisen, mutta marraskuussa 1939 alkanut talvisota katkaisi kaikki suunnitelmat.

Evakko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintulan luostarin kirkon ikoneita, yllä ikoniliinalla koristeltu Jerusalemin Jumalanäiti (1920-luku).

Sotien yhteydessä nunnat evakuoituivat Savoon. Luostarista joutui lähtemään ennen talvisodan syttymistä evakkotielle yhteensä 47 henkilöä. Useimmat heistä matkasivat jalkaisin lokakuussa luostarista Terijoelle ja sieltä junalla Joroisten kunnan Maaveden kylään. Evakot luulivat lähtevänsä pois vain vähäksi aikaa, mutta toisin kävi. Koko esineistöstä pelastui vain muutamia esineitä, kuten nunna Ninan 11. lokakuuta 1939 mukaansa viime hetkellä ottama Jerusalemin Jumalanäidin ikoni, jota nykyään pidetään yhtenä Suomen ortodoksisen kirkon ihmeitätekevistä ikoneista.[6] Tämän ikonimallista tuli sittemmin Helsingin ortodoksisen seurakunnan nimikkoikoni, jollainen lahjoitetaan mm. kaikille seurakunnassa avioliittoon vihityille.

Maavedellä nunnat majoitettiin eri taloihin. Toive paluusta Kivennavalle eli voimakkaasti jokaisen mielessä. Talvisodan alkuvaiheessa suuri osa luostarin rakennuksista tuhoutui ja jatkosodan jälkeen sisaret saivat lopullisesti unohtaa paluunsa takaisin.

Monien vaiheiden jälkeen vuonna 1945 sisaret hankkivat omistukseensa Hackman & Co:n omistaman tilan Heinäveden Koskijärven kylästä ja nunnat muuttivat uuteen kotiinsa Palokkiin tammikuussa 1946.[7]

Heinäveden Palokki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkko takaa katsottuna.

Lintulan luostari on toiminut Heinävedellä vuodesta 1946 lähtien yhtäjaksoisesti.[4] Lähistöllä sijainnut Heinäveden Valamon luostari huolehti sisariston hengellisistä tarpeista ja monissa käytännön asioissakin tehtiin yhteistyötä. Myös Valamon asukkaat olivat pääosin venäjänkielisiä.

Palokkiin muuttaneet 34 sisarta olivat suurimmaksi osaksi venäläisiä, mutta joukossa oli myös ukrainalaisia, karjalaisia ja yksi virolainen.

Luostarin suomalaistuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden arkkipiispan ja hiljalleen luostariin tulleiden suomalaisten myötä Lintula alkoi pikkuhiljaa suomalaistua 1960-luvulla. Vuonna 1973 luostari sai uuden kirkon, mutta pappispula vaivasi ajoittain suurestikin. 1970- ja 1980-luvuilla luostariin saapui uusia sisaria ja toiminta elpyi niin Lintulassa kuin myös Valamon luostarissa.

Luostari sai tuloja ja elantonsa aluksi maataloudesta ja jossain määrin matkailusta. Ruuan suhteen oltiin pitkälti omavaraisia aina 1970-luvun alkupuolelle saakka.

Jälleenrakennuksen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1966 valmistui monien eri tahojen yhteistyönä rahoitettu ja toteutettu luostarin asuntorakennus vanhan kartanon läheisyyteen. Kauan toivottu kirkko valmistui syksyllä 1973. Kirkon suunnitteli arkkitehti Vilho Suonmaa.[8] Kirkko pyhitettiin Pyhälle Kolminaisuudelle, kuten aikaisemmatkin Lintulan kirkot. Kirkon alttari-ikoni on Petros Sasakin maalaama Jumalanäidin Ennusmerkki eli orantti-ikoni.[9] Se on Suomen suurin lajissaan.

Syksyllä 1988 valmistui asuntolan lähelle rakennus, jonka alakerrassa sijaitsee kynttilätehdas varastoineen ja muine huoltotiloineen ja yläkerrassa oli tilava matkamuistomyymälä. 1990-luvun alussa laajennettiin sisariston asuntolaa ja vanhaa peruskorjattiin.

Alun perin sisaret oli haudattu Valamon hautausmaalle, mutta luostari sai oman hautausmaansa vuonna 1994. Seuraavana vuonna hautausmaan viereen rakennettiin hirsitšasouna, jonka esikuvana oli vanha äänisniemeläinen malli. Tšasouna on pyhitetty Jumalanäidille.[5]

Luostarin päärakennus korjattiin 2011 ja samalla uusittiin vanhan kartanon lämmitysjärjestelmä.[10] Lintulan luostarin kirkko sai uudet katto- ja seinämaalaukset 40-vuotisjuhliinsa vuonna 2013.[8]

Vuonna 2020 Lintulan luostari haki Heinäveden kunnalta turvavyöhykettä kaivosteollisuutta vastaan.[11]

Luostarin sisaristo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintulan nunnia äänestämässä vuonna 1972.

Nykyinen sisaristo on kokonaisuudessaan suomalaista alkuperää. Luostarissa on neljä kilvoittelun astetta, jotka ovat kuuliaisuussisar eli noviisi, viitankantaja, nunna ja skeemanunna.[12]

Viimeinen vanhasta Lintulasta tullut nunna oli vuonna 1998 kuollut äiti igumenia Antonina, joka tuli sieltä nuorena noviisina. Lintulassa oli myös Suomen viimeinen suuren skeeman luostarilainen, skeemanunna äiti Serafima.

Lintulan luostarin pitkäaikaisin nunna on ollut äiti Varvara.[13]

Lintulan luostarin tunnetuin nunna oli nunna Kristoduli, joka on tullut tunnetuksi hengellisistä kirjoistaan. Hän menehtyi vuonna 2020.[14][15][16][17]

Vuonna 2017 yksi Lintulan nunnista katosi, eikä häntä ole löydetty.[18] Hänet julistettiin kuolleeksi 2019.[19]

Lintulan luostarissa vihittiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vuonna 2018 suureen skeemaan nunna Taisia, joka sai samalla nimen Melania.[20]

Luostarin säännöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tullessaan luostariin ihminen jättää maallisen elämän ja sitoutuu köyhyyteen, naimattomuuteen sekä kuuliaisuuteen.[21] Luostarin ulkopuolelle lähtemiseen tarvitaan lupa ja ainakin osa eläkkeestä luovutetaan luostarille.[22] Mahdollisuus lomaan luostarin ulkopuolella on kuitenkin olemassa.[22][23] Luostarissa tehdään kuuliaisuustehtäviä, eli luostarin töitä, joka päivä.[24] Töiden tekeminen perustuu kuuliaisuuteen.[25] Kirkon palveluksissa vietetään päivittäin pari kolme tuntia ja rukous kuuluu elämään.[25]

Kukin nunna asuu keljassa eli omassa huoneessaan.[22][26]

Pääelinkeinot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalouden loppuessa luostaristakin tuli matkailun lisäksi etsiä uusia elinkeinoja ylläpidon turvaamiseksi. Vuonna 1967 kirkollishallitus tarjosi kirkkokunnalle kirkkotuohukset valmistavan kynttilätehtaan perustamista Lintulalle, joka otti sen vastaan. Monien vaiheiden jälkeen on päästy siihen, että tuohuksien teko ei enää vaadi suurta määrää tekijöitä ja käsityötä, kun koneet hoitavat suuren osan töistä. Tuohuksien teosta koko kirkkokunnan tarpeisiin tulee nykyään noin puolet luostarin käyttöbudjetista.

Maatalous lopetettiin kokonaan vuosina 2003–2004.[27] Eläimet on myyty ja pellot vuokrattu. Marjat ja puutarhatuotteet kuuluvat kuitenkin pienessä määrin edelleen luostarin tuotteisiin.[28] Luostarilla on myös julkaisutoimintaa.[29]

Matkailu on merkittävä elinkeino myös Lintulan luostarille.[30] Luostarilla on oma myymälä sekä muutamia majoitustiloja vuokrattavaksi.[12] Kävijöiden määrä on 1990-luvulla ollut noin 20 000–25 000 matkailijaa kesässä.

Luostarin johtajattaret, igumeniat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintulan luostarin sijainti Heinäveden kartalla
  • johtajatar Smaragda (1894–1898)
  • johtajatar Florentia (1900–1901)
  • igumenia Feokista (1901–1911)
  • igumenia Dosifeja (1911–1916)
  • vt. johtajatar Olimpiada (1916)
  • johtajatar Sergia (1916–1918)
  • igumenia Larisa (1918–1931)
  • igumenia Arsenia (1931–1961)
  • igumenia Mihaila (1961–1974)
  • igumenia Antonina (1974–1998)
  • igumenia Marina (1998–2012)[31][32]
  • igumenia Mikaela (2012–2023)[33]
  • igumenia Ksenia (2023-[34])

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kari Kotkavaara, nunna Kristoduli, nunna Ksenia: Hyvän osan valinneet: Lintulan luostari. (2. korj. p) Palokki: Lintulan luostari, 2008. ISBN 978-952-67089-0-4
  • Lintulan kronikka. (Toimittanut arkkimandriitta Panteleimon. Valamon luostarin julkaisuja; 51) Heinävesi: Valamon luostari, 1992. ISBN 951-9468-51-X
  • Lintula, Pyhän kolminaisuuden naisluostari. Vuorela: Lintulan luostarin ystävät, 1985. ISBN 951-99667-0-6
  • Kalervo Rantalainen: Lintulan luostarin evakkovuodet. (Valamon luostarin julkaisuja) Heinävesi: Valamon luostari, 1984. ISBN 951-9468-15-3
  • sisar Eeva, Hanna Kemppi, Päivi Savinainen: Lintulan luostarin historia: Karjalan kannakselta Etelä-Savoon. (Valamon luostarin julkaisuja; 76) Heinävesi: Valamon luostari, 1998. ISBN 951-9468-76-5
  • Pyhän kolminaisuuden kunniaksi. Vuoden kierto Lintulan luostarissa. Nunna Marina. 1995.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kirkon väestötilastot vuodelta 2020.pdf (PDF) 7.1.2020. Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 13.1.2021. Viitattu 8.1.2020.
  2. ↑ Äiti Kristodulin blogi (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Pelastaisiko Facebook Lintulan luostarin? – Igumenia: Sosiaalinen media ei kuulu luostariin - Suomenkuvalehti.fi Suomenkuvalehti.fi. 20.8.2017. Viitattu 26.8.2018.
  4. ↑ a b Hiljaisuuden palvelijat – elämää Lintulan nunnaluostarissa yle.fi. Viitattu 28.6.2017.
  5. ↑ a b Anni Pelkonen: Valamon ja Lintulan luostarit
  6. ↑ Piispa Arseni: Ihmeitätekevät ikonit Suomessa. (Teema: ihmeitätekevät ikonit) Ikonimaalari, 2011, nro 2, s. 13–14 (koko artikkeli sivut 8–15). Helsinki: Suomen ikonimaalarit ry. ISSN 978-952-5870-37-4
  7. ↑ Savinainen, Päivi (1998): Luostarin toiminta vuosina 1895–1939. Teoksessa Lintulan luostarin historia. Karjalan kannakselta Etelä-Savoon, s. 29–67. Valamon luostarin julkaisuja 76. Valamon luostari, Jyväskylä.
  8. ↑ a b Lintulan luostari juhlii kaunistunutta kirkkoaan Yle Uutiset. Viitattu 28.6.2017.
  9. ↑ Sisar Eeva (1998): Lintulan luostari Heinäveden Palokissa 1946–1996. Teoksessa Lintulan luostarin historia. Karjalan kannakselta Etelä-Savoon, s. 170–208. Valamon luostarin julkaisuja 76. Valamon luostari, Jyväskylä.
  10. ↑ Lintulan luostari maalämpöön Yle Uutiset. Viitattu 28.6.2017.
  11. ↑ Kaivoshanke sai Heinäveden varpailleen, nyt Valamon ja Lintulan luostareihin vireillä hiljaisuuden turvavyöhyke: “Tämä on varotoimenpide” Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  12. ↑ a b Gradu Lintulan luostari tampub.uta.fi.[vanhentunut linkki]
  13. ↑ Lintulan luostarin pitkäaikaisin nunna on kuollut Yle Uutiset. Viitattu 28.6.2017.
  14. ↑ Nunna Kristodulin ajatuksia suuren paaston aikaan Simeon ja Hanna. 18.3.2015. Viitattu 30.6.2017.
  15. ↑ Tie kirkkoon - Kirkko ja koti www.kirkkojakoti.fi. Arkistoitu 4.2.2017. Viitattu 30.6.2017.
  16. ↑ Anna-Leenasta tuli nunna Kristoduli – tavallinen luterilaistyttö kääntyi ja muutti luostariin Studio55.fi. Viitattu 31.5.2018.
  17. ↑ Muistokirjoitus | Nunna Kristoduli 1945–2020 Helsingin Sanomat. 22.1.2021. Viitattu 14.12.2021.
  18. ↑ "On mahdollista, että kadonnutta nunnaa ei koskaan löydetä" – poliisi jatkanut etsintöjä haastavissa olosuhteissa Yle Uutiset. Viitattu 31.5.2018.
  19. ↑ Heinävedellä kadonnut nunna on julistettu kuolleeksi: ”Äiti Elisabetin sielu on saanut levon” www.iltalehti.fi. Viitattu 18.11.2019.
  20. ↑ Suureen skeemaan vihkiminen Lintulan luostarissa Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 24.3.2018. Viitattu 24.3.2018.
  21. ↑ Nunna Ksenia: ”Luostarissa elämäni on rikasta ja huoletonta” omaaikalehti.fi. Viitattu 18.11.2019.[vanhentunut linkki]
  22. ↑ a b c Nunna kertoo: Tällaisia sääntöjä luostarissa noudatetaan Studio55.fi. Viitattu 31.5.2018.
  23. ↑ Nunna Ksenia: ”Luostarissa elämäni on rikasta ja huoletonta” omaaikalehti.fi. Viitattu 31.5.2018.[vanhentunut linkki]
  24. ↑ Nunnan päivä kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 31.5.2018.
  25. ↑ a b Ahkeraa elämää kuuliaisuudessa - Kodin Pellervo Kodin Pellervo. 17.3.2016. Viitattu 31.5.2018.
  26. ↑ Luostarin kelja on nunnan pieni huone Helsingin Sanomat. 22.3.2008. Viitattu 31.5.2018.
  27. ↑ Lintulan luostarissa otetaan kaikki luonnonantimet talteen meillakotona.fi. 27.7.2017. Viitattu 31.5.2018.
  28. ↑ Nunna Nektaria elää luostarissa hiljaiseloa luonnon rytmissä Kodin Kuvalehti. 25.5.2017. Viitattu 31.5.2018.
  29. ↑ Lintulan luostarissa työtä tehdään iloisin mielin – nunna Ksenia toivoo luostariperinteen säilyvän tuleville sukupolville Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 18.11.2019.
  30. ↑ Nunna Ksenia: ”Rukoukseen on aina löydyttävä aikaa ja voimaa.” Simeon ja Hanna. 23.3.2015. Viitattu 28.6.2017.
  31. ↑ Lintulan luostari uusi johtaja siunattiin igumeniaksi mtv.fi. Viitattu 28.6.2017.[vanhentunut linkki]
  32. ↑ Igumenia Marina saatettiin haudan lepoon Yle Uutiset. Viitattu 28.6.2017.
  33. ↑ Nunna Mikaela valittiin Lintulan naisluostarin johtajaksi (Ilta-Sanomat 29.9.2012) (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. ↑ Lintulan Luostari: Nunna Ksenia valittu luostarin johtajaksi Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari. 15.10.2023. Viitattu 22.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lintulan luostari.
Heinävesi
Taajamat

Hasumäki (kirkonkylä) · Karvio · Kerma · Palokki · Sarvikumpu · Varistaipale · Vihtari

Kylät

Hevonlahti · Kansala · Karhilantaipale · Koivumäki · Kuittua · Kypäräjärvi · Lajunlahti · Lampu · Lepikkomäki · Malkkila · Niinimäki · Näätänmaa · Papinniemi · Pilppa · Petruma · Polvijärvi · Pyylinsaari · Pölläkkä · Raaminmäki · Rummukkala · Sappu · Sompasaari · Syrjä · Särkelä · Säynämö · Tetrivaara · Timonmäki · Vaaluvirta · Vahvalahti · Viitalahti

Nähtävyydet

Valamon luostari · Lintulan luostari · Valamon luostarin pääkirkko · Valamon luostarin talvikirkko · Valamon luostarin vanha kirkko · Lintulan luostarin kirkko · Heinäveden kirkko

Liikenne

Heinäveden reitti · Varistaipaleen kanava · Taivallahden kanava · Karvion kanava · Kerman kanava · Vihovuonteen kanava · Pilpan kanava · Koukunpolvi · Heinäveden rautatieasema · Syrjän rautatieasema · Vihtarin rautatieasema

Vesistöt

Kermajärvi · Juojärvi · Petrumajärvi· Iso-Vihtari

Muuta Heinäveteen liittyvää

Heinäveden historia · Vaakuna · Heinäveden Höyryvenhe Osuuskunta · Heinäveden Höyrylaiva Oy · Kermansavi · Heinäveden lehti

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lintulan_luostari&oldid=22727867”