Maija Vilkkumaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maija Vilkkumaa
Vilkkumaa esiintymässä Helsingin tuomiokirkon portailla Ukrainan puolesta järjestetyssä mielenilmauksessa huhtikuussa 2022.
Vilkkumaa esiintymässä Helsingin tuomiokirkon portailla Ukrainan puolesta järjestetyssä mielenilmauksessa huhtikuussa 2022.
Henkilötiedot
Syntynyt9. marraskuuta 1973 (ikä 51)
Helsinki
Ammatti muusikko
Muusikko
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1990–
Tyylilajit pop-rock
suomirock
Soittimet laulu, kitara, piano
Yhtyeet Tarharyhmä
Hunajamelonit
Lauluyhtye Viisi
Kerkko Koskinen Kollektiivi
Levy-yhtiöt Warner Music Finland (1998–2018)
Kaiku Entertainment (2018–)

Maija Johanna Vilkkumaa (s. 9. marraskuuta 1973 Helsinki) on suomalainen laulaja-lauluntekijä. Hän on yksi Suomen eniten levyjä myyneistä muusikoista.[1] Vilkkumaa on julkaissut kahdeksan studioalbumia, EP:n, pari kokoelmalevyä ja livelevyn. Lähes kaikki hänen studioalbuminsa ovat myyneet kultaa, ja yhteensä hänen albumeitaan on myyty Suomessa yli 300 000 kappaletta.[2]

Helsingin yliopistossa suomen kieltä opiskellut Vilkkumaa aloitti uransa vuonna 1990 perustetussa Tarharyhmä-yhtyeessä. Varsinaisen uransa hän on kuitenkin luonut sooloartistina Tarharyhmän hajottua vuonna 1995.[3]

Kesällä 2011 Vilkkumaa jäi tauolle musiikinteosta ja julkaisi syksyllä 2013 esikoisromaaninsa Nainen katolla.[4] Keväällä 2015 Vilkkumaa palasi tauolta ja julkaisi saman vuoden syyskuussa uuden levyn viiden vuoden tauon jälkeen.[5] Vilkkumaa valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta helmikuussa 2023, 31 vuotta opiskeluidensa alkamisesta.[6]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luku: uran alku ja esikoisalbumi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Vilkkumaa aloitti opinnot Kallion lukiossa. Samalla luokalla hänen kanssaan opiskelivat muiden muassa Isa-Eerika Lehto, Lorenz Backman, Janne Saarikivi, Kalle Ahola, Vilma Melasniemi, Anni Sinnemäki ja Anna Tulusto, rinnakkaisluokilla Kerkko Koskinen, Olli Virtaperko ja Juhana Rossi. Sinnemäki, Tulusto, Koskinen ja Virtaperko sekä vuotta alemmalla asteella ollut Terhi Kokkonen olivat sittemmin mukana Ultra Bra -yhtyeessä. Ahola perusti ensimmäisenä lukiovuotenaan George Nirvana Klubi -yhtyeen, joka myöhemmin muuttui Don Huonoiksi.[7][8]

Vuonna 1990 Vilkkumaa perusti ystäviensä kanssa Tarharyhmä-yhtyeen, jonka kappaleet pääsivät valtakunnalliseen radiosoittoon. Vilkkumaa sävelsi ja sanoitti suurimman osan Tarharyhmän kappaleista. Vuonna 1992 Vilkkumaa kirjoitti ylioppilaaksi Kallion lukiosta ja opiskeli suomen kieltä Helsingin yliopistossa vuodesta 1993 lähtien.[9] Tarharyhmä hajosi vuonna 1995, jolloin Vilkkumaa alkoi käydä laulutunneilla. Hän on soittanut ja laulanut myös Hunajamelonit-yhtyeessä.

Vuonna 1997 Vilkkumaa kokosi soittamaan demoa varten kitaristi Janne Lehdon, rumpali Jan Pethmanin, kosketinsoittaja Visa-Pekka Mertasen ja basisti Tommi Saarikiven. Hitiksi nousseen ”Satumaa-tangon” demo äänitettiin Harjun nuorisotalolla. Vilkkumaa sai levytyssopimuksen vuonna 1998, ja elokuussa 1999 julkaistiin hänen esikoisalbuminsa Pitkä ihana leikki.[10]

2000-luku: neljä studioalbumia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilkkumaan vuonna 2001 julkaistu levy Meikit, ketjut ja vyöt myi platinaa ja vuoden 2003 Ei tuplaplatinaa ollen eräs myydyimpiä suomalaisia albumeja (levyä on myyty yli 120 000 kappaletta). Vilkkumaan vuonna 2005 julkaistu neljäs albumi Se ei olekaan niin myi myös platinaa.[1] Singlet ”Kesä” ja ”Liian kauan” nousivat radiohiteiksi. Syyskuussa 2006 ilmestynyt single ”Hei tie” nousi Suomen virallisen singlelistan kärkeen.[11]

Marraskuussa 2006 ilmestyi kokoelma-albumi Totuutta ja tehtävää, joka sisälsi suurimpien hittien lisäksi neljä uutta kappaletta, kaksi harvinaisuutta ja bonus-DVD:n, jolla on musiikkivideoita, keikkamateriaalia ja haastatteluja. Vuoden 2007 alussa Vilkkumaa lähti Totuutta ja tehtävää -konserttisalikiertueelle.[12] Kiertueen konsertit olivat ikärajattomia, ja niitä oli yhteensä 28 aikavälillä 31. tammikuuta – 24. maaliskuuta 2007. Kiertueesta julkaistiin livealbumi Ilta Savoyssa.

Vilkkumaan viides studioalbumi Superpallo julkaistiin 1. lokakuuta 2008. Albumin tuotti Riku Mattila.[13] Albumilta julkaistiin singlet ”Suojatiellä”, ”Luokkakokous” ja ”Mä haluun naimisiin”.

Vuonna 2009 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Vilkkumaan esikoisalbumin Pitkä ihana leikki ilmestymisestä. Sen kunniaksi Vilkkumaa teki 10+10-juhlakiertueen, jolla esiintyivät myös hänen entiset yhtyeensä Tarharyhmä ja Hunajamelonit.[14]

Vilkkumaan yhtyeeseen ovat alkuperäisen kokoonpanon lisäksi kuuluneet kosketinsoittaja Tero Pennanen, basisti Niko Kokko ja kitaristi Mikko Kosonen. Rumpuja ja lyömäsoittimia soittanut Jan Pethman jätti yhtyeen keväällä 2007, ja hänen tilalleen tuli Marko Timonen.[15][16]

2000-luvulla Vilkkumaa vieraili Rock, Rauha & Rakkaus -orkesterin kappaleella ”Rauhaa ja rakkautta”, joka on osa Vapauden kaiho: Lauluja Amnestylle -albumia.[17]

2010-luku: kaksi studioalbumia, EP, tauko musiikista ja muut projektit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilkkumaa esiintymässä Ruisrockissa vuonna 2010.

Vilkkumaan kuudes studioalbumi Kunnes joet muuttaa suuntaa julkaistiin 21. huhtikuuta 2010.[18] Levyltä julkaistiin singlet ”Lottovoitto”, ”Dingo ja Yö” sekä ”Kuuraiset puut”. Samana vuonna Vilkkumaalle myönnettiin Juha Vainio -palkinto ansioistaan sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjänä.[19]

Vuonna 2011 Vilkkumaa jäi musiikinteosta pitkälle tauolle.[20] Vuonna 2012 hän teki klubikiertueen Lauluyhtye Viiden kanssa.[21]

Syyskuussa 2013 julkaistiin Vilkkumaan esikoisromaani Nainen katolla. Vilkkumaa teki samana syksynä kirjakiertueen toimittajaystävänsä Anna Tuluston kanssa.[22]

Vilkkumaa toimi Paula Vesalan sijaisena Kerkko Koskinen Kollektiivi -yhtyeessä vuonna 2014.[23] Syksyllä 2014 Vilkkumaa liittyi vakiopanelistiksi Hyvät ja huonot uutiset -televisio-ohjelman kuudennelle tuotantokaudelle.[24]

Toukokuussa 2015 Vilkkumaa teki paluun soolouralleen ja julkaisi ”Lissu ja mä” -nimisen singlen saman vuoden syksynä ilmestyvältä albumilta.[25] Hänen seitsemäs studioalbuminsa Aja! ilmestyi 18. syyskuuta 2015.[5] Vilkkumaa oli mukana myös syksyllä 2015 esitetyn Vain elämää -televisio-ohjelman neljännellä tuotantokaudella.[26]

Vuodesta 2015 lähtien Vilkkumaa on ollut vakiopanelistina Yle Radio Suomen Pyöreä pöytä -ohjelmassa.[27]

Kesällä 2017 Vilkkumaan säveltämä ja käsikirjoittama Mä halusin olla suffragetti -radiomusikaali esitettiin Ylen Radio Suomessa.[28] Hän myös sanoitti laulut Helsingin kaupunginteatterin vuoden 2017 Myrskyluodon Maija -näytelmään. Vilkkumaan Joku muu, mikä -EP julkaistiin 13. lokakuuta 2017[29], ja se sisälsi maaliskuussa 2016 julkaistun ”Kaivopuiston jää” -singlen sekä pitkin vuotta 2017 julkaistut singlet ”Mä en oo sun ainoo”, ”Hyvä ihminen”, ”Mul ei oo rahaa” ja ”Pyörii”.

Soolouransa 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Vilkkumaa julkaisi 33 kappaletta sisältävän Maija! Hitit 1999–2019 -kokoelmalevyn 8. maaliskuuta 2019.[30] Hittibiisien lisäksi levyllä julkaistiin uusi kappale ”Kultakala”. Syksyllä 2019 Vilkkumaa teki niin ikään 20-vuotisjuhlavuoden nimissä kolmen keikan mittaisen 20 tarinaa -kiertueen, jonka keikoilla lauletut kappaleet olivat valikoituneet mukaan Vilkkumaan kuulijoiltaan keräämien kappaleisiin liittyvien kertomusten perusteella.[31] Vilkkumaa oli mukana myös Vain elämää -televisiosarjan 10. tuotantokaudella[32], joka esitettiin Nelonen-kanavalla syksyllä 2019.

Vilkkumaan ”Hei sisko” -single, joka on vuoden 2020 ensi-iltansa saaneen Teräsleidit-elokuvan tunnuskappale, julkaistiin 20. joulukuuta 2019.[33]

2020-luku: 1973

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilkkumaa esiintymässä Tammerfestissä vuonna 2022.

Vilkkumaa julkaisi ”Sä tarviit paremman kuin mä” -singlen 3. huhtikuuta 2020.[34] Se on ensimmäinen Vilkkumaan itse tuottama kappale. Vilkkumaa oli mukana tekemässä 10. huhtikuuta 2020 julkaistua ”Uuden edessä” -hyväntekeväisyyskappaletta. Kesällä 2020 Vilkkumaa järjesti kolmen suoratoistokeikan mittaisen Kesä2020-kiertueen. Joka keikalla soitettiin yksi julkaisematon kappale. Näistä ”Flying V” julkaistiin 2. lokakuuta 2020,[35] ja kaksi muuta julkaistaan osana Vilkkumaan tulevaa albumia. Vilkkumaa lähti syksyllä myös akustiselle kiertueelle, mutta kiertueen loppuosan keikat piti siirtää kesälle 2021 koronavirusrajoitusten takia.

Vilkkumaa toimi The Voice of Finland -ohjelman tähtivalmentajana alkuvuonna 2021 esitetyllä tuotantokaudella.[36] Helmikuussa 2021 julkaistiin Minun musiikkini -sarjan jakso, jossa käsiteltiin Vilkkumaan musiikkiuraa ja sen taustoja. Maaliskuussa 2021 julkaistiin single ”Viimeinen elämä”.[37] Vuonna 2022 Vilkkumaa julkaisi kahdeksannen studioalbuminsa 1973, joka nousi virallisen albumilistan toiselle sijalle.[38] Samana vuonna kerrotiin Vilkkumaan areenakeikasta Helsingin jäähallissa loppuvuodesta 2023.[39]

Vilkkumaasta ilmestyi lokakuussa 2023 Gummeruksen kustantama, hänen itsensä ja Miina Supisen kirjoittama kirja Vilkkumaa.[40]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilkkumaa on ollut naimisissa yhtyeensä kitaristina toimineen Mikko Kososen kanssa vuodesta 2007.[41] Heillä on kaksi lasta (s. 2007 ja 2011).[42] Vilkkumaa oli aiemmin parisuhteessa tuottaja-ohjaaja Sami Aaltosen kanssa.[43]

Maija Vilkkumaan nuorempi sisar Eeva Vilkkumaa on musikaalinäyttelijä, joka on näytellyt muun muassa Grease-musikaalissa Helsingissä.[44]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Maija Vilkkumaan diskografia ja Luettelo Maija Vilkkumaan kappaleista

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emma-palkinto[45]

  • 1999: vuoden naissolistitulokas
  • 2003: vuoden naissolisti
  • 2003: vuoden pop/rock-albumi
  • 2003: vuoden albumi
  • 2005: vuoden naissolisti

Teosto-palkinto[46]

  • 2003: albumi Ei

Juha Vainio -palkinto

Suomi-palkinto

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  2. ↑ Kulta- ja platinalevyt: Maija Vilkkumaa Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  3. ↑ Tekijähaku 'vilkkumaa maija' Fono.fi-äänitetietokanta. Viitattu 6.9.2009.
  4. ↑ Maija Vilkkumaa kirjastaan: Jokaisessa hahmossa on jotain minusta MTV Uutiset. 2.9.2013. Viitattu 20.11.2014.
  5. ↑ a b Saarinen, Reija: Maija Vilkkumaa tekee paluun - uusi albumi julkaistaan syyskuussa Voice.fi. 27.8.2015. Viitattu 15.10.2016.
  6. ↑ Partanen, Tatu: HS: Maija Vilkkumaa valmistui 31 vuoden jälkeen – ”rokkielämä” vei mennessään Ilta-Sanomat. 17.2.2023. Viitattu 17.2.2023.
  7. ↑ Gargano & Vilkkumaa 2004, s. 14.
  8. ↑ Similä, Ville & Vuorela, Mervi: Ultra Bra – Sokeana hetkenä, s. 43. WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-42976-1
  9. ↑ Gargano & Vilkkumaa 2004, s. ?.
  10. ↑ Gargano, Luca: Bändi:Historiikki Maija Vilkkumaa. Arkistoitu 14.12.2005. Viitattu 17.12.2013.
  11. ↑ Suomen virallinen lista: Singlet 39/2006 Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  12. ↑ Maija Vilkkumaa konserttisalikiertueellaan Tampere-taloon Huviopas.net. 18.1.2007. Arkistoitu 25.3.2012. Viitattu 20.11.2014.
  13. ↑ Ojala, Pertti: Maija Vilkkumaa: Superpallo Soundi. Viitattu 17.12.2013.
  14. ↑ Maija Vilkkumaan 10+10-vuotisjuhlat Huvila-teltassa Dome.fi. 24.8.2009. Arkistoitu 23.6.2016. Viitattu 20.11.2014.
  15. ↑ Maija Vilkkumaa lähtee toistaiseksi viimeiselle kiertueelleen Rytmi. 5.4.2011. Arkistoitu 4.7.2020. Viitattu 4.7.2020.
  16. ↑ Jokelainen, Jarkko: Kuka? Maija Vilkkumaa Helsingin Sanomat. 23.8.2009. Viitattu 4.7.2020.
  17. ↑ Vapauden Kaiho (Lauluja Amnestylle) Discogs. Viitattu 16.10.2020.
  18. ↑ Pulkkinen, Antti: Tällainen on Maija Vilkkumaan uusi levy Iltalehti. 21.4.2010. Viitattu 20.11.2014.
  19. ↑ a b Juha Vainio -palkinto Maija Vilkkumaalle Yle Uutiset. 30.7.2010. Viitattu 20.11.2014.
  20. ↑ Tolvanen, Mika: Maija Vilkkumaa jää pitkälle keikkatauolle 20.08.2011. YleX. Viitattu 28.12.2012.
  21. ↑ Lauluyhtye Viisi klubikiertueelle – ensimmäisenä vierailijana Maija Vilkkumaa 26.3.2012. Lauluyhtye Viisi. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 7.8.2014.
  22. ↑ Vainio, Juuso: Maija Vilkkumaa julkaisi romaanin: "Tuntuu tosi hyvältä" Iskelmä. 13.9.2013. Viitattu 20.11.2014.
  23. ↑ Wetterstrand, Ninni: Paula Vesala töihin ulkomaille – Maija Vilkkumaa tilalle Kerkko Koskinen Kollektiiviin 24.1.2014. YleX. Viitattu 11.3.2014.
  24. ↑ Uudet uutiset, uusia vitsailijoita Helsingin Sanomat. 24.9.2014. Viitattu 3.8.2022.
  25. ↑ Maija Vilkkumaa palaa pitkältä tauolta uudella sinkulla: Tunnelma on kupliva MTV Uutiset. 22.5.2015. Viitattu 22.5.2015.
  26. ↑ Enqvist, Niina: Upea artistikattaus: He ovat uudet Vain elämää -tähdet! Katso kuvat ja videot Ilta-Sanomat. 2.6.2015. Viitattu 3.8.2022.
  27. ↑ Pyöreän pöydän historiaa Yle. Viitattu 14.10.2022.
  28. ↑ Hannonen, Inka: Maija Vilkkumaa: "En osannut edes unelmoida, että pääsisin kirjoittamaan musikaalia" 8.3.2017. Yle. Viitattu 23.8.2017.
  29. ↑ Joku muu, mikä Apple Music. 13.10.2017. Viitattu 10.4.2020.
  30. ↑ Maija Vilkkumaa juhlistaa 20-vuotista soolouraansa kokoelmalla ja kiertueella 6.2.2019. Warner Music Live. Viitattu 10.4.2020.
  31. ↑ Maija Vilkkumaa tekee lokakuussa 20 tarinaa -kiertueen 19.6.2019. Tiketti. Viitattu 10.4.2020.
  32. ↑ Laurila, Elina: Tässä ovat uudet Vain elämää -tähdet – kaikki kahdeksan ovat olleet mukana aiemminkin Aamulehti. 4.9.2019. Viitattu 3.8.2022.
  33. ↑ Maija Vilkkumaan julkaisi uuden singlen Hei sisko, joka on Teräsleidit -elokuvan teemabiisi 2.1.2020. Kaiku Entertainment. Viitattu 29.10.2023.
  34. ↑ Maija Vilkkumaa julkaisi uuden singlen Sä tarviit paremman kuin mä - "kaikki soittimet rumpuja lukuun ottamatta soitettiin meillä kotona yöpaidassa" Findance.com. 4.4.2020. Viitattu 10.4.2020.
  35. ↑ Siltanen, Vesa: Maija Vilkkumaa laulaa rokkikulkurin myyttisen tarinan kääntöpuolesta uudella singlellään – ”Minäkin olen tuijotellut ulos ikkunasta tuskaillen rakastetun perään” Soundi. 2.10.2020. Viitattu 28.2.2021.
  36. ↑ Aalto-Setälä, Julia: Maija Vilkkumaa on uusi The Voice of Finland -tähtivalmentaja: ”Uskon, että tästä tulee suorastaan kutkuttava kokemus” Iltalehti. 13.10.2020. Viitattu 13.10.2020.
  37. ↑ Maija Vilkkumaa julkaisee uuden singlen Viimeinen elämä 19.3.2021. Kaiku Entertainment. Viitattu 29.10.2023.
  38. ↑ Suomen virallinen lista: Maija Vilkkumaa: 1973 Musiikkituottajat. Viitattu 29.11.2023.
  39. ↑ Maija Vilkkumaa - 1973 Lippu.fi. Viitattu 22.10.2022.
  40. ↑ Puljujärvi, Ismo: Kirja: Maija Vilkkumaa säteili Linnan juhlissa kihlattunsa kanssa – Todellisuudessa pari oli eron partaalla Iltalehti. 28.10.2023. Viitattu 28.10.2023.
  41. ↑ Korppi, Hely: Maija Vilkkumaa naimisiin tänään Iltalehti. 28.4.2007. Viitattu 28.8.2007.
  42. ↑ Maija Vilkkumaa sai tyttölapsen Iltalehti. 26.1.2011. Viitattu 26.1.2011.
  43. ↑ Maija Vilkkumaa ja Sami Aaltonen erosivat Ilta-Sanomat. 30.3.2004. Viitattu 17.12.2013.
  44. ↑ Larros, Heini: Eeva Vilkkumaa City. 18.6.2004. Viitattu 20.11.2014.
  45. ↑ Arkisto Emma Gaala. Viitattu 29.10.2022.
  46. ↑ Teosto-palkinnon historia Teosto. Viitattu 8.12.2023.
  47. ↑ Suomi-palkinnot ansioituneille taiteilijoille 5.12.2023. Valtioneuvosto. Viitattu 7.12.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maija Vilkkumaa.
Maija Vilkkumaa
Studioalbumit
Konserttitallenteet
Kokoelmat
EP:t
Singlet
Sivuosassa singleillä
Konserttikiertueet
Muuta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maija_Vilkkumaa&oldid=22659149”