Mitfordin sisarukset

Mitfordin sisarukset kuuluivat Mitfordin maalaisaateliseen perheeseen. Perheen isä eli Redesdalen 2. paroni oli David Freeman-Mitford, joka avioitui Sydney Bowlesin kanssa. Perhe oli tunnettu kuudesta kuuluisasta ja skandaalinkäryisestä tyttärestä, heidän suhteistaan, poliittisista kytköksistään ja etenkin ideologisista ristiriidoistaan. Tyttäristä neljä kirjoitti yhden tai useampia menestysteoksia. Perheenjäsenten tuttavapiiriin kuuluivat muun muassa Winston Churchill, Anthony Eden, Wallis Simpson, Adolf Hitler, Joseph Goebbels, Hermann Göring, Sir Oswald Mosley sekä kirjailijat Evelyn Waugh ja John Betjeman.

• Nancy Mitford (1904–1973)
• Pamela Mitford (1907–1994)
• Thomas Mitford (1909–1945)
• Diana Mitford (1910–2003)
• Unity Mitford (1914–1948)
• Jessica Decca Mitford (1917–1996)
• Deborah Debo Mitford (1920–2014)

Perheen isä David Freeman-Mitford (1878–1958), tyttärien kesken Farve, oli paroni Redesdalen toinen poika, eikä hänen oletettu perivän omaisuutta tai arvonimeä. Hänellä lienee ollut dysleksia, hän oli hidas lukemaan ja oppimaan ja sai käydä toisarvoista koulua. David kuitenkin oppi ranskaa hyvin ja piti kelpo puheita parlamentissa. Kun sotilasura ei ottanut alkaakseen, hänet lähetettiin Ceylonille viljelemään teetä, mikä ei ollut erityisen mieluisaa. Palattuaan hän osallistui buurisotaan ja haavoittui.

Davidin isän Bertien ystävä oli parlamentinjäsen Thomas Bowles, joka toisinaan otti tyttärensä Sydneyn mukaansa vierailulle lordi Redesdalen luo. Davidin haavoittuessa nuoret olivat jo kirjeenvaihdossa, ja alkoivat seurustella. Sydney Bowes (1880–1963) eli Muv ihastui Davidiin jo nuorempana, mutta astui seuraelämään Davidin Ceylonin vuosina ja seurusteli useaan otteeseen. Hänen äitinsä kuoli tytön ollessa kahdeksan ja seuraavat kuusi vuotta kuluivat isän mukana merillä. Myöhemmin hän hoiti isän Lontoon kotia ja taloutta. David ja Sydney avioituivat vuonna 1904, kymmenen vuotta ensitapaamisesta. Samana vuonna syntyi esikoinen. Puolisoita yhdisti muun muassa samanlainen huumorintaju ja molemmat pitivät kovasti luistelusta. Talous oli alkuun tiukalla, mutta helpottui, kun David sai toimistopäällikön paikan appensa perustamassa The Lady -lehdessä (vanhin brittiläinen naistenlehti).

Luonteeltaan Sydney oli seurallinen, joskaan aviomies ei seuraelämästä välittänyt. Sydney oli, kenties äidin varhaisen poismenon vuoksi, taloudellinen ja säästäväinen, mutta toisaalta tyttärien mielestä etäinen. Lapsuudessaan sisaret jäivät kaipaamaan äidin rakkautta ja hellyyttä. Isältään Sydney oli oppinut eräitä terveyteen ja kasvatukseen liittyviä, ajastaan poikkeavia periaatteita. Sovinnaisuuteen ei pakotettu, eikä tarvinnut syödä mitään, mistä ei pitänyt. Mutta joitakin ruokia ei myöskään saanut syödä, kuten sikaa tai äyriäisiä, valkoinen sokeri ja vehnäjauho olivat pahasta. Säännöllinen liikunta oli hyväksi ja makuuhuoneessa oli oltava aina ikkuna raollaan. Keho parantaa itsensä, ilman lääkkeitä tai lääkäriä. Tästä säännöstä hän poikkesi ainoastaan, yksi lapsista sairastui polioon. Davidin persoonaan kuuluivat raivonpuuskat tai vähintäänkin ärtyneisyys. Toisaalta tyttäret kuvasivat juuri isä perheen vitsiniekaksi. Ja kun hän sanaili puoliksi tosissaan, puoliksi leikillään esikoisensa Nancyn kanssa, ulvoi muu perhe naurusta. David pelasi ja leikki lasten kanssa, esimerkiksi “lapsijahtia”, jossa oli koira mukana. Ponin isä osti vain lastensa iloksi.

Vuonna 1915 Davidin isoveli kuoli. Seuraavana vuonna kuoli hänen isänsä. Näin Davidistä tuli odottamatta Redesdalen 2. paroni. Davidin isä oli ollut varakas ja menestynyt niin kirjailijana, parlamentissa, puutarhasuunnittelijana kuin hevosten kasvattajanakin. David ja Sydney joutuivat myymään suvun pääpaikan, Batsfordin, jota ei ollut varaa ylläpitää. Ilmeisesti Bertie-isän omaisuuden kulutti vanhan päärakennuksen purkaminen, uuden rakentaminen sekä tuhlaava vaimo. Perheen koti vaihtui Batsford Housesta Asthall Manoriin, sitten Swinbrook Houseen ja Old Mill Cottageen. Heillä oli myös Lontoossa Rutland Gaten talo, jota annettiin myös vuokralle.

Perhettä yhdisti huumori; perhetutun sanoin “He ovat hauskoja”. Puolisot olivat keskenään onnellisia. Myöhemmin perheen sisäiset ideologiset näkemyserot heijastuivat vanhempienkin väleihin: Kun Unity “hurahti” kansallissosialismiin, myös poika Tom ja äiti Sydney olivat aatteesta vaikuttuneita. Sydneyn ja Davidin erilaiset näkemykset alkoivat hiertää suhdetta, ja he ajautuivat lopulta asumuseroon 1940-luvun lopulla. Tähän vaikutti myös se, että perhe muutti aina pienempään asuntoon – saman katon alla ei ollut enää tilaa niin poikkeaville mielipiteille. Puolisot kuitenkin kirjoittelivat toisilleen.

Perheen seitsemän lasta syntyivät vuosien 1904 ja 1920 välillä. Isä-Davidilla oli tapana olla synnytyksissä mukana. Kolme vuotta Nancy sai olla hemmoteltu esikoinen, ja ainoan lapsen aseman menettäminen kirpaisi: Nancy kiusasi mielellään kaikin tavoin nuorempia sisaruksiaan, etenkin Pamelaa. Decca kuvaili Nancyä myöhemmin sanoilla “kosminen kiusaaja”. Toisaalta Nancy näki vaivaa saadakseen muut nauramaan. Diana ja Tom syntyivät lähekkäin ja olivat “kuin kaksoset”. Nuorimmat sisarukset, The Hons, eli Unity, Decca ja Debo viettivät paljon aikaa keskenään. Leikeissään Unity ja Decca kutsuivat toisiaan nimellä Boud, ja he kehittivät oman kielen, boudledidge, jota puhuivat sujuvasti. The Hons -nimitys perustui Deccan ja Debon salaseuraan Society of Hens, Kanojen seura. Hen muuttui muotoon hon, ja tällä nimellä sisaret kutsuivat toisiaan. Yhteisistä leikeistä huolimatta Decca muistaa olleensa paljon riidoissa nimenomaan Unityn ja Debon kanssa. Debon mielestä lapsuudessa ei ollut mitään kaunoja, vaan ne syntyivät Deccan kasvaessa ja muuttuessa kapinalliseksi. Lempinimiä käytettiin perheessä ahkerasti, ja esimerkiksi Dianaa kutsuttiin nimillä Dana, Dina, Bodley, Nardie, Cord tai Honks.

Ajalle tyypillisesti lapsista otti vastuun lastenhoitaja. Vanhemmille toivotettiin aamulla huomenta ja heitä nähtiin uudelleen vasta päivällisen jälkeen tunnin ajan paremmat vaatteet yllä. Lapsille erityisen tärkeä oli “hoitaja Blor” eli Laura Dicks. Kotona oli kouluhuone ja erinäisiä kotiopettajia. Perheen ainoan pojan Tomin opiskelu myöhemmin kodin ulkopuolella oli itsestään selvää, mutta isä vastusti tytärten opintoja muun muassa siksi, etteivät nämä saisi huonoja vaikutteita tai koska se olisi tarpeetonta. Nancyn onnistui väsytystaistelulla päästä myös oikeisiin opinahjoihin.

Kaksikymmenluvulla vanhimmat tyttäret alkoivat astua seuraelämään eivätkä aina toimineet vanhempien toivomalla tavalla tai ihastuneet vanhemmille mieluisiin miehiin tai muuten aiheuttivat vanhempien paheksuntaa. Erityisesti Diana tunnettiin kauneudestaan, ja hän liikkui seurapiireissä, seurusteli ja avioitui 1929 vauraan perheen pojan Bryan Guinnessin kanssa. Decca ja Debo avioituivat Winston Churchillin ja Harold Macmillanin sukulaispoikien kanssa. Sekä Dianan että Deborahin puolisot olivat varakkaita ja aristokraattisia.

Politiikka rikkoi perhettä. Unity kiinnostui kansallissosialismista ja oleskeli 1930-luvulla Saksassa. Vuonna 1935 hän hankkiutui aktiivisesti palvomansa Adolf Hitlerin tuttavuuteen ja tutustutti tähän myös sisaruksensa Dianan. Tom suhtautui myötämieleisesti fasismiin, mutta ei rotuajatteluun. Unity sai kesäkuussa kutsun Hesselbergin juhannusjuhlille, jossa hän sai suurta huomiota. Kun Unityn läheinen suhde Hitleriin ja tämän lähipiiriin tuli brittilehdistön tietoisuuteen, alkoi lehdistö kysellä kommentteja kauhistuneilta vanhemmilta. Vanhemmat kutsuivat Unityn kotiin. Kotona ei ilahduttu, kun Unity ammuskeli pihamaalla maaliin ja kertoi harjoittelevansa juutalaisten tappamista. Hän majoittautui sisarensa Dianan luo Lontoossa ja aiheutti pahennusta tekemällä natsitervehdyksiä kadulla. Syksyllä hän palasi Saksaan. Diana tutustui Sir Oswald Mosleyyn, kun molemmat olivat tahoillaan avioliitossa. Tämä johti avioeroon ja Dianan avioitumiseen Mosleyn, Britannian fasistisen liikkeen johtajan kanssa.

Deccasta tuli perheen kommunisti, joka karkasi ulkomaille ja avioitui salaa pikkuserkkunsa, tulisieluisen kommunistin Esmond Romillyn kanssa. Deccan tekemisiin vaikutti isosisko Nancyn kaipuu pois kotoa vanhempien määräysvallan alta ja lopulta avioituminen juuri sen vuoksi. Decca ei halunnut päätyä samaan ja keräsi rahaa "karkaamistililleen". Decca oli lukenut perusteellisesti käsiinsä saamansa teoksen Ruskea kirja : Saksan natsiterrorin hirmuista (toimittanut lordi Marley vuonna 1933, The Brown Book of the Hitler Terror and the Burning of the Reichstag; suomennos ilmestyi samana vuonna). Decca uhkui raivoa sekä kansallissosialismia että vanhempiaan kohtaan – jälkimmäisiä kohtaan, koska nämä pitivät teosta vain kommunistien propagandana. Britanniassa juutalaisten kohtelua pidettiin Saksan omana asiana, ja kommunismin pelko oli suurta. Myöhemmin Decca tuli tietoiseksi Stalinin hirmuteoista ja myönsi, ettei kommunismikaan ollut kaikessa oikeassa. Luonnollisesti Unity-sisaren toiminta natsi-aatteen ympärillä oli Deccasta vastenmielistä. Hän ei kuitenkaan koskaan kääntänyt rakkaalle sisarelle selkäänsä, ja sisarukset pysyivät jokseenkin kirjeenvaihdossa. Outoa kyllä Decca oli sen sijaan loppuelämänsä ajan huonoissa väleissä Dianan kanssa, joka oli naimisissa fasistijohtajan kanssa.

Diana ei koskaan muuttanut käsitystä, jonka hän muodosti Hitleristä ennen vuotta 1939, mikä Dianasta aina muistettiin. Diana tunsi sekä Winston Churchillin, joka oli sukulainen avioliiton kautta, että Adolf Hitlerin, ja molemmat miehet kysyivät Dianalta näkemyksiä toisesta. Diana yritti saada miehet tapaamaan, mutta Churchill ei tähän suostunut. Diana oli valokeilassa, kun hän rakastui BUF:in eli Brittiläisen fasistiunionin johtaja Sir Oswald Mosleyyn. Pikkuhiljaa BUF menetti suosiotaan, sillä britit alkoivat karsastaa fasistien väkivaltaisuutta ja univormumarsseja.

Vuonna 1935 ilmestyi Nancyn kirja Wigs on the Green, joka parodiseen sävyyn käsitteli Britannian fasisteja ja jonka henkilöhahmojen pohjana oli käytetty Unitya, Dianaa ja Mosleyä. Diana pahastui kovasti, vaikka tiesi kirjasta ennen kuin se julkaistiin. Vaikka Nancy pelkäsi sisarten reaktiota, oli hänen julkaistava kirja saadakseen tuloja, sillä aviomies Peter Rodd ei käynyt töissä. Diana suhtautui jatkossa Nancyyn viileästi, mutta tosissaan pilkasta suuttui Oswald Mosley, joka ei neljään vuoteen antanut Nancyn tulla heidän kotiinsa Dianaa tapaamaan. Kirja rikkoi myös Nancyn ja Unityn välit. Nancy oli maltillinen sosialisti, vaikka olikin miehensä kanssa lyhyesti jopa BUF:n jäsen.

Deborahista tuli poliittisesti aktiivinen vasta 1980-luvulla, kun hänestä ja miehestään Andrew Cavendishistä tuli sosiaalidemokraattisen puolueen johtohahmoja. Pamela vaikutti olevan epäpoliittinen, mutta silti juutalaisvastainen.

Tom Mitford kieltäytyi tarttumasta aseisiin Saksaa vastaan, mutta suostui taistelemaan sodassa Japania vastaan. Hän sai surmansa vuonna 1945. Toisen maailmansodan alkaessa Sir Oswald Mosley vangittiin, ja Diana joutui olemaan kolme vuotta Hollowayn vankilassa. Unity meni täysin pois tolaltaan, kun Britannia julisti Saksalle sodan. Hän yritti surmata itsensä Englischer Gartenissa ampumalla itseään pistoolilla ohimoon. Unity jäi henkiin ja palasi erinäisten vaiheiden jälkeen kotimaahansa. Paluuta kuvattiin uutisfilmeille ja käsiteltiin lehdistössä niin vihamielisesti ja kovin sanoin, että jopa parlamentin alahuoneessa esitettiin asiasta kysymyksiä. Myöhemmin jotkin lehdet tunnustivat ylilyöntinsä. Unity kärsi aivovauriosta ja menehtyi jo vuonna 1948.

Decca ja hänen miehensä Esmond Romilly muuttivat Yhdysvaltoihin. Deccan mies osallistui sotatoimiin Kanadan ilmavoimissa ja sai surmansa, kun koneeseen tuli vika meren yllä.

Nancy Mitford (28. marraskuuta 1904 – 30. kesäkuuta 1973) avioitui Peter Roddin kanssa 1933. Liitto ei ollut onnistunut, sillä mies oli uskoton ja karttoi työntekoa; velkojat tulivat tutuiksi. Joutuessaan kantamaan vastuun avioparin taloudesta myös Nancy sortui uskottomuuteen. Pari muutti erilleen 1939, mutta he erosivat vasta 1958. Kirjailija Evelyn Waugh oli Nancyn läheinen ystävä. Nancylla oli pitkä suhde ranskalaisen poliitikon, Gaston Palewskin kanssa, ja hän myös asui Ranskassa suurimman osan aikuisuuttaan. Suhde Palewskiin ei kuitenkaan ollut yhtä kiihkeä molemmin puolin, ja Palewski avioitui toisen naisen kanssa. Nancy kirjoitti menestyneitä teoksia, joiden päähenkilöillä oli usein esikuvansa hänen lähipiirissään. Hän on tunnettu myös joidenkin historiallisten henkilöiden, kuten aurinkokuningas Ludvig XIV:n, Voltairen ja madame de Pompadourin elämäkertojen kirjoittajana. Hän julkaisi vuonna 1935 teoksen, joka teki pilaa fasismista. Tämä johti Nancyn ja Dianan välien jäähtymiseen ja välirikkoon Unityn kanssa. Nancy ja Diana lähenivät jälleen vasta 1940-luvun puolivälissä. Nancy sairastui Hodgkinin tautiin ja kuoli 1973 Versaillesissa.

Konservatiivinen ja mutkaton Pamela Mitford (25. marraskuuta 1907 – 12. huhtikuuta 1994) tunnettiin lempinimellä Woman eli Nainen. Kirjailija John Betjeman käytti Pamelasta nimeä Maalais-Mitford. Nelivuotiaana Pamela sairastui polioon. Tällöin äiti Sydney poikkesi periaatteistaan ja kutsui lääkäreitä lasta hoitamaan. Vasta ruotsalainen osteopaatti onnistui, hieronta ja liikunta auttoivat. Pamela oli isänsä tapaan hidas lukemaan ja oppimaan, myöhemmin hänellä diagnosoitiin dysleksia. Hän avioitui fyysikko ja miljoonaperijä Derek Jacksonin kanssa vuonna 1936. Vuonna 1948 pariskunta muutti Irlantiin pakoon Britannian kovaa lisäveroa. Irlannissa Derek alkoi kaivata tieteellistä työtä. Työskennellessään hän rakastui nuoreen naiseen ja pyysi Pamelalta avioeroa. Derek oli aviossa kaikkiaan kuusi kertaa, mutta ystävyys Pamelan kanssa säilyi. Eronsa jälkeen Pamela vietti elämänsä italialaisen hevosnaisen Giuditta Tommasin kanssa, aina Tommasin kuolemaan saakka vuonna 1993.

Thomas Mitford (2. tammikuuta 1909 – 30. maaliskuuta 1945) eli Tom (tai Mitty tai Tuddemy) oli lapsista se harmiton. Perheen poikana hän itsestään selvästi pääsi opiskelemaan Etoniin. Hänellä oli suhteita sekä miesten että naisten kanssa. Hän suhtautui myönteisesti fasismiin. Toisaalta hänen mielipiteensä ilmeisesti joustivat tilanteen mukaan. Jopa Deccan mies Esmond kelpuutti Tomin, joten tarvittaessa hän meni vaikka kommunistista. Tom olikin ainoa perheenjäsen, joka ei ollut riidoissa kenenkään kanssa, eikä kukaan hänen kanssaan. Dianan avioeroa Bryan Guinnessista hän vastusti. Sisarista ehkä Unity oli hänelle kaikkein tärkein. Hän kuoli toisen maailmansodan aikana Burmassa, jonne hän joutui kieltäydyttyään taistelemasta Saksaa vastaan.

Diana Mitford (17. kesäkuuta 1910 – 11. elokuuta 2003) avioitui aristokraattisen lakimiehen ja kirjailija Bryan Guinnessin kanssa vuonna 1929. Hän sai tämän kanssa kaksi lasta, mutta jätti Guinnessin jo vuonna 1933 tavattuaan 1932 Sir Oswald Mosleyn, Brittiläisen fasistiunionin johtajan, johon rakastui. Mosley ei aikonut jättää vaimoaan, mutta tämä sairastui ja kuoli 1933. Vaimon kuoleman jälkeen Mosley aloitti suhteen vaimon nuorempaan sisareen Alexandra Baba Metcalfeen, mutta seurusteli samalla Dianan kanssa. Diana alkoi odottaa Mosleylle avioliiton ulkopuolista lasta, mutta teetti abortin, koska ajankohta oli huono. Vaikka Mosley oli naistenmies, he olivat rakastuneita ja halusivat avioitua, mieluiten lehdistön tietämättä.

Jessicaa ja Deborahia kiellettiin tapaamasta “synnissä elävää” Dianaa ja suhde Mosleyyn jakoi perhettä. Hän tutustui sisarensa Unityn kautta ennen toista maailmansotaa Adolf Hitleriin, josta piti ja jota ihaili, eikä ikinä perääntynyt asiassa. Diana kävi useasti Saksassa, sillä hän tavoitteli lupaa kaupalliselle radioasemalle, jonka lähetykset voisi suunnata Etelä-Englantiin ja tulot ohjata BUF:lle. Matkoillaan hän ystävystyi Magda Goebbelsin kanssa, joka tarjosi kotiaan Dianan ja Mosleyn vihkiäispaikaksi vuonna 1936. Hitler lupautui kunniavieraaksi. Hitler ja Mosley eivät koskaan ystävystyneet. Mosleyn ja Dianan avioliitto pysyi salassa kaksi vuotta. Baba Metcalfe oli yhä Mosleyn rakastajatar – hän luki avioliittouutisen lehdestä. Debo oppi tuntemaan Mosleyn ja piti tästä kovasti ja myös Pam miehensä kanssa tulivat tämän kanssa hyvin toimeen. Nancy ei koskaan pitänyt Mosleysta ja Deccan tavoin halveksui Mosleyn poliittisia mielipiteitä. Mosley esiintyi ilmiselvästi yhtenä Nancyn 1935 kirjoittaman pilkkaromaanin henkilönä, mikä kylmensi sisarten välit. Välit alkoivat parantua vasta 1940-luvun puolivälissä. Diana sai Mosleyn kanssa kaksi lasta, joista toinen oli formulapiireissä tunnettu Max Mosley. Diana pysyi aina fasismin takana, eikä kieltänyt juutalaisvihamielisyyttä.

Unity Mitford (8. elokuuta 1914 – 28. toukokuuta 1948), sisarten kesken kutsumanimeltään Bobo tai Boud. Unityllä ja Deccalla oli lapsina yhteinen huone, jonka he kasvaessaan jakoivat liituviivalla kahtia. Unity koristi puolensa hakaristeillä ja Hitlerin kuvilla, Decca omansa sirpillä, vasaralla sekä Leninin kuvilla. Lasten leikki muuttui lopulta todeksi. Unity lähti sisarensa Dianan kanssa vuonna 1933 Nürnbergin puoluepäiville, jossa hän näki ihailemansa Adolf Hitlerin ensimmäistä kertaa. Silloin ihailu muuttui kiihkeäksi, pakkomielteiseksi palvonnaksi. Lopulta hän oleskeli Saksassa pyrkien Hitlerin lähelle ja ystävystyi hänen kanssaan. Se herätti valtavaa paheksuntaa ja vihaa kotimaassa, eikä edes Hitlerin lähipiiri katsonut ystävyyttä vain hyvällä. Hitlerin ja Unityn suhde ei arvioiden mukaan ollut seksuaalinen – mutta Hitler ei tiettävästi ollut aiemmin kokenut samanlaista ystävyyssuhdetta ja oli vapautunut Unityn seurassa. Kommunismia kiihkeästi kannattava sisar Decca vihasi fasismia ja oli onneton Unityn käytöksestä, mutta ei silti hylännyt sisartaan. Unity kertoi mielellään saaneensa alkunsa Swastikan kaupungissa, Kanadan Ontariossa, jossa vanhemmat olivat kaivaneet kultaa, ja käytti koko nimeään Unity Valkyrie. Unityä pidettiin kenties hieman naiivina, mutta esimerkiksi Churchill ei uskonut, että Unitylla olisi ollut mitään Britanniaa uhkaavaa tietoa vuodettavaksi Hitlerille. Unity puhui jatkuvasti Hitlerille Britannian puolesta ja uskoi, että hänen kohtalonsa oli estää maiden välinen sota. Kuultuaan Britannian julistaneen sodan Saksalle, hän järkyttyi siinä määrin, että yritti itsemurhaa. Hän jäi eloon, mutta sai aivovaurion ja kuoli 1948 aivokalvontulehdukseen.

Jessica Mitford (11. syyskuuta 1917 – 22. heinäkuuta 1996) tunnettiin nimellä Decca. Varttuessaan hän ikävystyi kotona ja hänestä tuli tyytymätön. Hän koki ettei esimerkiksi Espanjan sisällissota kiinnostanut etuoikeutettuja. Hän tutustui kommunistisiin ajatuksiin ja alkoi hylkiä yläluokkaista elämää. Hänestä tuli näin perheen “punainen lammas”. Hän kaipasi poispääsyä mielestään ahdistavasta lapsuudenkodista. Tätinsä kutsuilla vuoden 1937 alussa hän tapasi tätinsä holhokin ja pikkuserkkunsa, kiihkeän kommunistisen Esmond Romillyn, Winston Churchillin sukulaispojan, joka oli taistellut Espanjan sisällissodassa. Decca rakastui heti ja pyysi Esmondia ottamaan hänet mukaansa Espanjaan, jonne tämä oli palaamassa sotakirjeenvaihtajaksi. Esmond suostui epäröimättä. 19-vuotias Decca karkasi kotoaan väärennetyn kirjeen avulla aikeenaan avioitua Esmondin kanssa Espanjassa. Perhe oli suunniltaan ja vastusti Deccan aikeita jopa ulkoministeriön voimin “diplomaattisella kiristyksellä” ja muun muassa uhkaamalla holhouksella, eikä tapauksesta puuttunut värikkäitä käänteitä. Decca taivutteli äitiään suostumaan avioliittoon vihjaamalla perheenlisäyksestä. Lopulta pari avioitui ja muutti köyhälle alueelle Lontoon East Endiin, jossa Decca joutui kosketuksiin oikeiden työläisten kanssa.

Decca katkeroitui monelle perheenjäsenelleen, sillä hän piti itseään ja Esmondia karkausepisodin uhreina, eikä ymmärtänyt perheelle koitunutta huolta. Kun selvisi ettei Decca ollutkaan tuttujen luona Dieppessä, kuten oli teeskennellyt, ei perhe moneen päivään tiennyt missä hän on tai onko hän elossa. David-isä oli saanut kestää paljon jo Dianan ja Unityn takia, ja hänen terveytensä heikkeni Deccan karkaamisen vuoksi selvästi. Isä ja tytär eivät koskaan enää tavanneet. Myös Debolle karkaamissotkujen aika oli ikävä. Poliittisesti vastakkaiset näkemykset rikkoivat Deccan välit sisarensa Dianan kanssa lopullisesti. Kun Diana vangittiin sodan alettua ja vapautettiin kolmen vuoden kuluttua kotiarestiin, oli Decca yksi monista, jotka vastustivat vapautusta. Vaikka Unity Hitler-suhteellaan, teoillaan ja mielipiteillään olisi varmasti ansainnut Deccan vihan Dianaa paremmin, Unity pysyi silti Deccalle rakkaana. Decca sai vuonna 1937 tyttären, joka kuitenkin kuoli pian, kun Decca sairastui vauvan kanssa tuhkarokkoon. Deccan ja Esmondin taloudenpito ei ollut hääppöistä, Esmond hävisi vähiä rahoja peleissä kuvitellessaan saavansa omaisuuden. He myös käyttäytyivät holtittomasti. Jos heidät kutsuttiin jonnekin, he varastelivat kaikenlaista luokkasodan nimissä ja pitivät sitä huvittavana. Esmond ei sallinut Deccan tapaavan perhettään, hän piti heitä kaikkia natseina, Tomia lukuun ottamatta, jopa sosialistista Nancyä. Decca tapasi Unityä salaa, Esmond ei olisi ymmärtänyt heidän kiintymystään.

Vuonna 1939 hän muutti Esmondin kanssa Yhdysvaltoihin tehden satunnaisia töitä. Aviomies värväytyi Kanadan ilmavoimien palvelukseen toiseen maailmansotaan, mutta katosi 1941 palatessaan pommituslennolta. Esmondin palveluksen aikana Decca synnytti pariskunnan toisen tyttären. Decca avioitui Robert Treuhaftin kanssa vuonna 1943 ja sai tämän kanssa kaksi poikaa, joista toinen kuoli kymmenvuotiaana onnettomuudessa. Vuonna 1944 hänestä tuli USA:n kansalainen. Hän asui lähes koko aikuisuutensa USA:ssa toimien muun muassa kansalaisoikeusaktivistina ja oli jonkin aikaa kommunistisen puolueen jäsen. Jessica Treuhaft harjoitti 1960-luvulla tutkivaa journalismia. Hän kirjoitti muun muassa kirjan The American Way of Death, joka kritisoi Yhdysvaltain hautajaisteollisuuden häikäilemätöntä toimintaa. Deccan esiintyminen televisiossa toi teokselle huomiota ja johti kuulemisiin kongressissa. Hän oli kirjailija ja kirjallisuuskriitikko. Aktivismin vastapainona toimi musiikki ja Decca julkaisi muutaman levynkin. Hän kuoli 78-vuotiaana keuhkosyöpään. J. K. Rowling mainitsee Deccan elämäkerran Hons and Rebels yhdeksi häneen syvän vaikutuksen tehneistä kirjoista ja David Bowie on sanonut The American Way of Death -teosta yhdeksi lempikirjoistaan.

Deborah Mitford (31. maaliskuuta 1920–24. syyskuuta 2014^[1]) eli Debo oli kuvauksen mukaan mutkaton kuten sisarensa Pamela, mutta sosiaalisempi. Sisarensa Deccan ja Esmondin karkaamisen vuoksi Debon debytointi jäi lähes huomiotta ja hän kärsi karkaamisen aiheuttamasta ilmapiiristä ainoana kotona vielä asuvana lapsena. Tämä yllätti Deccan, kun Debo kertoi asiasta myöhemmässä iässä. Hän avioitui Andrew Cavendishin kanssa, josta tuli Devonshiren 11. herttua isoveljen kuoltua. Isä siirsi Andrewin nimiin perheen sukukartanon Chatsworth Housen, jota uhkasi sekä huono kunto että karmaiseva perintövero. Andrewin isä menehtyi vain muutama kuukausi ennen kuin veron välttämiseksi säädetty viiden vuoden siirtoaika kului umpeen. Vastoinkäymisestä huolimatta he muuttivat sukukartanon yhdeksi menestyneimmistä yksityiskodeista, jotka ovat julkisesti avoinna sisäänpääsyä vastaan. Myös Deborah kirjoitti useita teoksia. Hän sai miehensä kanssa seitsemän lasta, näistä neljä kuoli. Vuonna 2007 Daily Telegraph haastatteli häntä. Debo kertoi tavanneensa Hitlerin teellä 1937 äitinsä ja Unityn kanssa. Unity oli ainoa, joka osasi saksaa ja hoiti keskustelun. Haastattelija John Preston kysyi Debolta, että jos pitäisi valita, kumman kanssa hän mieluummin istuisi teellä, Elvis Presleyn vai Adolf Hitlerin. Debo vastasi hämmästyneenä: “Elviksen, tietenkin. Onpa outo kysymys.”

Sisarukset ovat antaneet innoituksen lauluun ja musikaaliin. Nancy Mitfordin kirjoittama Love in a Cold Climate on muokattu kahdeksi tv-sarjaksi, ensimmäinen oli Thames Televisionin tuottama 1980 ja toinen BBC:n tuotantoa 2001. Jo Walton on teoksessaan Ha’penny käyttänyt joitain perheenjäseniä fiktiivisten henkilöidensä mallina. BBC 2:n komediasarja Bellamy’s People esittelee kuvitteelliset Comben sisarukset. Bellamy tapaa kaksi elossa olevaa sisarusta, joiden sanotaan tulleen tunnetuiksi 1930- ja 1940-luvuilla äärimmäisten poliittisten näkemystensä vuoksi. Sittemmin sisaret muuttivat 2000-luvulla yhteen, jakoivat kotinsa kahtia ja muuttivat omat puoliskonsa ideologioidensa alttareiksi. Lapsina sisaruksilta kiellettiin koulutus ja he elivät eristyksissä omituisessa suhteessa keksien ikioman kielen nimeltä Languish. Komediasarjassa Psychobitches Sharon Horgan (Unity Mitford), Samantha Spiro (Jessica Mitford) ja Sophie Ellis-Bextor (Nancy Mitford) esittivät oman versionsa Mitfordin sisaruksista toisen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa talvella 2014.^[2]

Jessica Fellowesin kirjoittama dekkarisarja Mitfordin murhat: "Mitfordin murhat", "Nuori, kaunis ja kuollut", "Mitfordon skandaali", "Mitfordin juttu", "Mitfordin katoamistapaus".

• Lovell, Mary S.: Mitfordin tytöt : sodassa ja rakkaudessa. Helsinki: Schildts, 2010. ISBN 978-951-50-1993-6 (suomeksi)

• Nancy Mitford WorldCat.org-palvelussa.
• Jessica Mitford WorldCat.org-palvelussa.
• Diana Mitford WorldCat.org-palvelussa.
• Deborah Mitford WorldCat.org-palvelussa.
• Last Lady of Letter Deborah Devonshiren haastattelu (John Preston, The Telegraph, 2. syyskuuta 2007.) (englanniksi)
• Deborah Cavendishin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa