Neofolk

Neofolk on musiikillinen tyylilaji ja alakulttuuri, joka syntyi 1980-luvun Englannissa post-punk- ja industrial-piireissä. Industrialin ja post-punkin "koneellinen" ja keinotekoinen äänimaailma jäi taka-alalle ja teemoja ja soittimia lainailtiin vanhemmasta kansanmusiikista ja uudemmasta folkrockista. Osa yhtyeistä on lähempänä akustista kansanmusiikkia ja folkia, osa taas käyttää enemmän sampleja ja syntetisaattoreita. Keskeisiä varhaisia yhtyeitä olivat muun muassa Current 93, Death in June ja Sol Invictus.^[1][2][3][4]

Neofolkissa olennaista ovat esitysten sanoitukset ja teemat, jotka ovat olleet silloin tällöin poliittisesti kiistanalaisia. Sanoituksissa käsitellään usein kansallisromanttiseen sävyyn luontoa, perinteitä ja mystiikkaa ja kritisoidaan modernia elämäntapaa. Musiikkityylin levittyä Isosta-Britanniasta muualle Eurooppaan (Saksa, Italia, Itä-Eurooppa, Pohjois-Eurooppa) on sanoituksissa alettu käsitellä yleisesti eurooppalaisen kulttuurin rappiota, Oswald Spenglerin hengessä. Yhtyeet ovat myös käyttäneet fasismiin ja kansallissosialismiin viittaavaa kuvastoa, joskus provokatiivisesti mutta joskus myös poliittisena kannanottona. Joidenkin kappaleiden sanoituksissa viitataan kiistanalaisiin ajattelijoihin kuten Julius Evolaan ja Ernst Jüngeriin, joiden käyttämä käsite apoliteia, vetäytyminen suorasta poliittisesta toiminnasta, usein yhdistetään alakulttuuriin. Osa yhtyeistä on äärioikeistolaisia, osa kiistää yhteytensä äärioikeistolaiseen ajatteluun tai irtisanoutuu politiikasta.^[1][2][3][4]

• Blood Axis
• Boyd Rice
• Current 93
• Darkwood
• Death in June
• Death in Rome
• Fire+Ice
• Of the Wand and the Moon
• Ordo Rosarius Equilibrio
• Pyhä Kuolema^[5]
• Rome
• Sol Invictus
• Tenhi^[6]
• Tuhat Kuolemaa Sekunnissa^[7]
• Von Thronstahl

• Leskinen, Rami: Eurooppalaisuuden puolustus nykymusiikissa: neofolk ja martial industrial. Sarastus 3.12.2012.