Tämä on lupaava artikkeli.

Paul Newman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paul Newman
Paul Newman vuonna 1958.
Paul Newman vuonna 1958.
Henkilötiedot
Syntynyt26. tammikuuta 1925
Shaker Heights, Ohio, Yhdysvallat
Kuollut26. syyskuuta 2008 (83 vuotta)
Westport, Connecticut, Yhdysvallat
Puoliso Jackie Witte (1949–1958)
Joanne Woodward (1958–2008)
Näyttelijä
Aktiivisena 1952–2007
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
newmansown.com/our-founder
IMDb
Elonet

Paul Leonard Newman (26. tammikuuta 1925 Shaker Heights, Ohio, Yhdysvallat – 26. syyskuuta 2008 Westport, Connecticut, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä, elokuvaohjaaja, yrittäjä ja kilpa-autoilija. Newman teki yli 50 vuotta kestäneen elokuvauran ja esitti erityisesti hahmoja, joissa yhdistyi tietynlainen ylpeys ja haavoittuvaisuus. Hänen tunnetuimpia hahmojaan on biljardihai Fast Eddie, jota hän esitti elokuvissa Suurkaupungin hait ja Suuret setelit. Hän voitti urallaan muun muassa Oscarin, kaksi Golden Globea ja Emmyn.

Newman tutustui elokuviensa kautta autourheiluun ja ajoi sitä ammattilaissarjoissa. Hän muun muassa voitti Daytonan 24 tunnin ajon ja sijoittui Le Mansin 24 tunnin ajossa toiseksi. Newman omisti myös Newman/Haas Racing -tallin, jonka kuskit voittivat useita CART-sarjan mestaruuksia. Newman tunnettiin lisäksi poliittisesta aktiivisuudestaan ja filantropiastaan. Hän omisti elintarvikkeita valmistavan Newman’s Own -yrityksen, jonka koko tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul Newman laivaston valokuvassa.

Paul Newman syntyi 1925 Shaker Heightsissa, Ohiossa. Hänen äitinsä oli kristilliseen tieteeseen kääntynyt katolinen Terese Fetzer, jonka sukujuuret olivat Slovakiassa[2], ja hänen isänsä oli juutalainen Arthur Newman. Arthur Newman omisti menestyvän urheiluvälinekaupan, minkä ansiosta perhe pystyi asettumaan varakkaalle Shaker Heightsin alueelle.[3]

Paul Newman esiintyi high schoolissa monissa koulunäytelmissä ja harrasti myös amerikkalaista jalkapalloa. Hän valmistui high schoolista 1943 ja opiskeli hetken Ohion yliopistossa, kunnes listautui Yhdysvaltain laivastoon lentäjäksi. Hänet sijoitettiin värisokeuden takia kuitenkin radistiksi. Toisen maailmansodan jälkeen Newman pääsi urheilijastipendin ansiosta opiskelemaan Kenyon Collegeen, josta valmistui 1949. Seuraavan vuoden toukokuussa hänen isänsä kuoli ja hän muutti Clevelandiin pitämään huolta perheen urheilukaupasta. Newman piti kauppaa 18 kuukautta, pyysi tämän jälkeen veljeään Arthuria huolehtimaan siitä ja lähti opiskelemaan Yalen yliopiston draamakouluun.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yalesta Newman muutti New Yorkiin, kun kykyjenetsijät löysivät hänet. New Yorkissa hän opiskeli The Actors Studiossa. Newman esiintyi 1950-luvulla useissa televisiosarjoissa, ja hänen ensimmäinen roolinsa oli 1952 tieteissarjassa Tales of Tomorrow. Newman pääsi 1953 Broadwaylle, kun hän esiintyi William Ingen näytelmässä Picnic, johon hänet oli alkujaan valittu varamieheksi.[4]

Warner Bros. palkkasi 1954 Newmanin esiintymään elokuvassa Hopeamalja.[3] Elokuva sai todella huonot arviot kriitikoilta, ja Newman myöhemmin julkaisi itse lehtimainoksen, jossa kehotti katsojia olemaan katsomatta elokuvaa televisiosta. Hollywoodista Newman palasi 1955 Broadwaylle ja esiintyi näytelmässä The Desperate Hours. Lisäksi hän teki muutamia televisiotöitä.[4]

Läpimurto ja tähteys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul Newman ja Elizabeth Taylor elokuvassa Kissa kuumalla katolla.

Newman korvasi vuonna 1955 kuolleen James Deanin nyrkkeilijä Rocky Grazianosta kertovassa elokuvassa Kadun kuningas. Hän sai elokuvasta hyvät arviot ja pystyi saamaan sijan Hollywoodista.[5] Vuonna 1958 ilmestyi kolme elokuvaa, joiden ansiosta Newman nousi tähdeksi.[4] Hehkuvasta kesästä hän sai parhaan näyttelijän palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla, elokuvassa Billy the Kid – henkipatto hän esitti Billy the Kidiä ja Tennessee Williamsin näytelmään perustuneesta elokuvasta Kissa kuumalla katolla hän sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta. Elokuva vankisti myös Newmanin aseman naiskatsojien suosikkina.[5]

Newman palasi 1959 Broadwaylle Williamsin näytelmään Nuoruuden suloinen lintu ja jätti teatterilavat tuon jälkeen 33 vuodeksi. Newman esiintyi 1960 Israelin syntyä käsitelleessä Exoduksessa. Robert Rossenin ohjaamasta Suurkaupungin hait -elokuvasta (1961) tuli Newmanin uran käännekohta, sillä biljardihai Fast Eddien rooli määritti hänen elokuvapersoonansa. Newman esittikin usein hahmoja, jotka olivat haavoittuvaisia mutta kuitenkin ylpeitä. Newman voitti elokuvasta Bafta-palkinnon ja oli jälleen Oscar-ehdokkaana.[4]

Suurkaupungin haiden jälkeen Newman näytteli elokuvassa Hud – Lännen kapinallinen, josta hän sai jo kolmannen Oscar-ehdokkuutensa. Alfred Hitchcockin ohjaama Revitty esirippu valmistui 1966. Vuosikymmenen loppupuolella Newmanin rooleihin kuului muutamia hänen tunnetuimmista hahmoistaan. Hän esitti etsivä Lew Harperia elokuvassa Lew Harper – yksityisetsivä, vankia Lannistumattomassa Lukessa, josta hän oli Oscar-ehdokkaana, ja Butch Cassidyä lännenelokuvassa Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat, jossa hän näytteli yhdessä ystävänsä Robert Redfordin kanssa. Newman näytteli 1960-luvulla 18 elokuvassa ja teki ohjausdebyyttinsä Rachel, Rachel – haluan rakastaa (1968). Hänet palkittiin siitä parhaan ohjauksen Golden Globella.[5] Samana vuonna Newman valittiin Kilparatojen voittajan pääosaan. Hän joutui harjoittelemaan roolia varten kilpa-ajoa, josta lopulta kehittyi Newmanin henkilökohtainen intohimo.[3]

Newman oli ollut vuosien 1969 ja 1970 tuottoisin elokuvanäyttelijä, minkä ansiosta hän pystyi kokeilemaan 1970-luvulla myös erilaisempia elokuvia. Näihin kuuluvat WUSA (1970), Ei tuumaakaan (1971), Lännen kovanaamat (1972) ja Roy Bean – piru mieheksi (1972), jotka tuotti Newmanin, Barbra Streisandin ja Sidney Poitier’n perustama First Artists. 1970-luvulla ilmestyivät myös kaksi Newmanin taloudellisesti menestyneimmistä elokuvista, Puhallus (1973) ja Liekehtivä torni (1974). Newmanin seuraavia elokuvia olivat kulttiklassikko Lämäri (1976) ja Robert Altmanin ohjaamat Buffalo Bill ja intiaanit (1976) ja postapokalyptinen Kvintetti (1979).[5]

Newman piti lyhyen tauon elokuvista, kun hänen poikansa Scott oli kuollut 1978 huumeiden yliannostukseen. Hän palasi elokuviin 1980-luvun alussa muutamissa tarkkaan valituissa projekteissa.[5] Vuonna 1981 valmistuivat Poliisipiiri Fort Apache, jossa Newman esitti kovaotteista poliisia, ja Ei rikosmielessä, josta hän sai jälleen Oscar-ehdokkuuden. Sidney Lumetin Ratkaisun hetkessä Newman esitti alkoholisoitunutta lakimiestä ja sai siitä myös Oscar-ehdokkuuden.[4] Newman palkittiin 1986 kunnia-Oscarilla ”ihailtavista roolisuorituksistaan”. Samana vuonna hän palasi yhteen tunnetuimmista rooleistaan, kun hän esitti Suurkaupungin haista tunnettua Fast Eddietä Suurissa seteleissä.[5] Newmanille rooli toi ensimmäisen Oscar-voiton ja jo kuudennen ehdokkuuden parhaasta miespääosasta.[4] Hänen seuraavia elokuviaan olivat sotadraama Salaisuuksien varjossa, Blaze ja Herra ja rouva Bridge.[5]

Newman piti taukoa näyttelemisestä 1990-luvun alussa, mutta palasi kahteen rooliin vuonna 1994. Hän esiintyi Coenin veljesten Hollywood-satiirissa Valtapeli ja elokuvassa Kukaan ei ole täydellinen.[4] Jälkimmäisessä hän esitti pikkukaupungin remonttimiestä, joka saa uuden mahdollisuuden parantaa suhdettaan poikaansa. Newman sai roolista seitsemännen Oscar-ehdokkuutensa.[5] Newman jätti taas elokuvaroolit hetkeksi, mutta toimi kuitenkin muutamien dokumenttien kertojana.[4]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul Newman vuonna 2007.

Ohjaaja Robert Benton houkutteli Newmanin esittämään ikääntyvää ja kyynistä etsivää elokuvaan Twilight. Elokuvaa seurasi jälleen aktiivisempi kausi, ja Newman näytteli romanttisessa draamassa Viesti mereltä ja rikoskomediassa Kavala keikka. Newman palasi isompiin rooleihin Sam Mendesin mafiaelokuvassa Matkalla Perditioniin (2002), jossa hän oli epätyypillisesti raaka mafiajohtaja.[4] Hän sai roolistaan uransa ensimmäisen parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden.[5]

Newman palasi 2002 teatteriin Westportin teatterissa esitetyssä Thornton Wilderin näytelmässä Meidän kaupunkimme, joka siirrettiin pian Broadwaylle.[5] Newman sai suorituksestaan ensimmäisen Tony-ehdokkuutensa, ja lisäksi hänet valittiin Emmy-ehdokkaaksi näytelmän televisioesityksestä 2003.[3] Kaksi vuotta myöhemmin hän voitti sekä Emmyn että Golden Globen minisarjasta Empire Falls. Se jäi hänen viimeiseksi näytelmäelokuvakseen, mutta hän teki vielä ääniroolin Pixarin animaatioelokuvaan Autot ja oli kertojana moottoriurheilija Dale Earnhartista kertovassa dokumentissa Dale.[5]

Newman ilmoitti toukokuussa 2007 lopettavansa näyttelemisen, sillä hän ei mielestään pystynyt pitämään enää riittävää tasoa. Hänen piti kuitenkin jatkaa teatteriuraansa ja ohjata lokakuussa 2008 Westportin teatteriin John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä.[5] Hän jättäytyi kuitenkin tehtävästä toukokuussa terveydentilaansa vedoten.[3]

Autourheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul Newmanin Lola-auto historiallisten autojen tapaamisessa.

Newman kiinnostui autourheilusta harjoiteltuaan lajia elokuvaa Kilparatojen voittaja varten. Hän osallistui ensimmäiseen ammattilaiskilpailuunsa 47-vuotiaana vuonna 1972. Newman kilpaili aktiivisesti 30 vuoden ajan ja voitti monia kilpailuja. Le Mansin 24 tunnin ajossa 1979 Newman sijoittui toiseksi [6] ja ajoi kilpailussa saksalaisen Rolf Stommelenin ja Dick Barbourin kanssa. He olivat oman luokkansa nopeimpia.[7] Newman voitti 1995 Daytonan 24 tunnin ajon ja oli 70-vuotiaana kilpailun historian vanhin voittaja. Hän osallistui 2005 kilpailuun uudestaan.[6]

Ajaja ja autonomistaja Carl Haas perusti Newmanin kanssa 1983 yhteisen CART-tallin, Newman/Haas Racingin. He onnistuivat houkuttelemaan talliinsa tunnettuja ajajia ja suuria sponsoreita, kuten Texacon ja McDonald’sin. Tallin ajajiin kuuluivat muun muassa entiset Formula 1 -mestarit Nigel Mansell ja Mario Andretti.[6] Talli lopetti kuitenkin toimintansa joulukuussa 2011. Se voitti historiansa aikana 107 osakilpailua ja kahdeksan ajajien mestaruutta.[8]

Yksityiselämä ja perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Newman oli kaksi kertaa naimisissa. Vuonna 1949 hän meni naimisiin Jacqueline Witten kanssa. He saivat kolme lasta, Scottin, Stephanien ja Susanin. Paul ja Jacqueline erosivat 1958, ja Paul Newman meni samana vuonna naimisiin näyttelijä Joanne Woodwardin kanssa. He olivat alkujaan tavanneet Picnic-näytelmän tuotannossa. He tapasivat uudelleen elokuvan Hehkuva kesä kuvauksissa ja rakastuivat.[5] He saivat kolme tytärtä ja kasvattivat heidät 15 eekkerin maatilalla Westportissa, Connecticutissa. Paul Newmanin poika ensimmäisestä avioliitosta, Scott, kuoli huumeiden yliannostukseen 28-vuotiaana.[3]

Newman kuoli syöpään kotonaan Westportissa perheensä keskuudessa syyskuussa 2008.[5] Hänen jäänteensä krematoitiin, ja hänelle pidettiin perheen toiveesta vain pieni yksityinen muistoseremonia.[9]

Poliittinen toiminta ja hyväntekeväisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newman oli uransa aikana aktiivinen liberaalidemokraatti ja osallistui muun muassa Eugene McCarthyn vuoden 1968 presidentinvaalikampanjaan. Newman päätyi jopa tulevan presidentin Richard Nixonin kuuluisalle 20 pahimman vastustajan listalle sijalle 19.[5][3] Lisäksi Newman vastusti Vietnamin sotaa ja tuki vasemmistolehteä The Nation.[4]

Newman myi jouluna 1982 itse tekemäänsä salaattikastiketta ystävilleen. Siitä kehittyi kirjailija A. E. Hotchnerin avulla Newman’s Own -niminen yritys ja brändi, joka on sen jälkeen laajentunut käsittämään myös lukuisia muita elintarviketuotteita.[3] Yrityksen tarkoitus ei kuitenkaan ole tuottaa voittoa, vaan se lahjoittaa koko tuottonsa hyväntekeväisyyteen. Yrityksen ilmoituksen mukaan se on tehnyt vuoteen 2012 mennessä lahjoituksia yli 340 miljoonalla dollarilla.[10] Suuri osa varoista on mennyt Newmanin perustamalle Hole in the Wall Gang Camps -leirille, joka tarjoaa ilmaisen kesäleirin vaikeasti sairaille lapsille.[3] Newman palkittiin ansioistaan 1994 Jean Hersholtin humanitaarisella palkinnolla.[5]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensi-iltavuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Tietoja[11][12][13][14]
1954 Hopeamalja The Silver Chalice Basil ensimmäinen elokuva
1957 Kadun kuningas Somebody Up There Likes Me Rocky Graziano
1958 Hehkuva kesä The Long, Hot Summer Ben Quick Cannesin elokuvajuhlien parhaan näyttelijän palkinto
Kissa kuumalla katolla Cat on a Hot Tin Roof Brick Pollitt Ehdokkuus parhaan miespääosan Oscar-palkintoon
Ehdokkuus Bafta-palkintoon parhaana ulkomaalaisena näyttelijänä
Mies Philadelphiasta The Young Philadelphians Anhtony Hudson Lawrence
1960 Exodus Exodus Ari Ben Canaan
1961 Suurkaupungin hait The Hustler Eddie Felson Bafta-palkinto parhaana ulkomaalaisena näyttelijänä
Ehdokkuus parhaan miespääosan Oscar-palkintoon
Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa
1962 Nuoruuden suloinen lintu Sweet Bird of Youth Chance Wayne Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa
Nuoren miehen seikkailut Hemingway's Adventures of a Young Man The Battler Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miessivuosasta
1963 Hud – Lännen kapinallinen Hud Hud Bannon Ehdokkuus parhaan miespääosan Oscar-palkintoon
Ehdokkuus Bafta-palkintoon parhaana ulkomaalaisena näyttelijänä
Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa
Takaa-ajettuna The Prize Andrew Craig
1966 Revitty esirippu Torn Curtain Professori Michael Armstrong
Lew Harper – yksityisetsivä Lew Harper Lew Harper
1967 Lannistumaton Luke Cool Hand Luke Luke Ehdokkuus parhaan miespääosan Oscar-palkintoon
Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa
Hombre Hombre John Russell
1968 Rachel, Rachel – haluan rakastaa Rachael, Rachael – ensimmäinen ohjaustyö
Golden Globe parhaasta ohjauksesta
tuottajana ehdolla parhaan elokuvan Oscar-palkintoon
1969 Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat Butch Cassidy and the Sundance Kid Butch Cassidy Ehdokkuus Bafta-palkintoon parhaasta miespääosasta
1970 Ei tuumakaan Sometimes a Great Notion Hank Stamper myös ohjaajana
1972 Roy Bean – piru mieheksi The Life and Times of Judge Roy Bean Tuomari Roy Bean
1973 Puhallus The Sting Henry Gondorff
1974 Liekehtivä torni The Towering Inferno Doug Roberts
1975 Kasvot vedessä The Drowning Pool Harper
1977 Lämäri Slap Shot Reggie Dunlop
1980 Pitenevät varjot The Shadow Box – Ehdokkuus Emmy-palkintoon parhaasta ohjauksesta minisarjassa tai erikoisjaksossa
1981 Poliisipiiri Fort Apache Fort Apache the Bronx Murphy
Ei rikosmielessä Absence of Malice Michael Colin Gallagher Ehdokkuus parhaan miespääosan Oscar-palkintoon
1982 Ratkaisun hetki The Verdict Frank Galvin Ehdokkuus parhaan miespääosan Oscar-palkintoon
Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa
1986 Suuret setelit The Color of Money Fast Eddie Felson Parhaan miespääosan Oscar-palkintoon
Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa
1989 Salaisuuksien varjossa Fat Man and Little Boy Kenraali Leslie R. Groves
Blaze Blaze kuvernööri Earl Long
1994 Kukaan ei ole täydellinen Nobody's Fool Sully Sullivan Berliinin elokuvajuhlien parhaan näyttelijän Hopeinen karhu
Ehdokkuus parhaan miespääosan Oscar-palkintoon
Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa
Ehdokkuus SAG-palkintoon parhaasta miespääosasta
Valtapeli The Hudsucker Proxy Sidney J. Mussburger
1998 Twilight Twilight Harry Ross
1999 Viesti mereltä Message in a Bottle Dodge Blake
2000 Kavala keikka Where the Money Is Henry Manning
2002 Matkalla Perditioniin Road to Perdition John Rooney Ehdokkuus parhaan miessivuosan Oscar-palkintoon
Ehdokkuus Bafta-palkintoon parhaasta miessivuosasta
Ehdokkuus Golden Globeen parhaasta miessivuosasta
2003 Our Town Our Town näyttämömestari Ehdokkuus Emmy-palkintoon parhaasta miespääosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa
Ehdokkuus SAG-palkintoon parhaana miesnäyttelijänä minisarjassa tai televisioelokuvassa
2005 Empire Falls Empire Falls Max Roby minisarja
Emmy-palkinto parhaasta miessivuosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa
Golden Globe parhaasta miessivuosasta televisiotuotannossa
SAG-palkinto parhaana miesnäyttelijänä minisarjassa tai televisioelokuvassa
Ehdokkuus tuottajana Emmy-palkintoon parhaasta minisarjasta
2006 Autot Cars Doc Hudson (ääni)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Actor Paul Newman dies of cancer Marketwatch. 27.9.2008. Viitattu 27.9.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Paul Newman Slovak Studies Program. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j Harmetz, Aljean: Paul Newman, a Magnetic Titan of Hollywood, Is Dead at 83 NYTimes.com. 27.9.2008. The New York Times Company. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j Baxter, Brian: Paul Newman: obituary guardian.co.uk. 27.9.2008. Guardian News and Media Limited. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Paul Newman- Biography Yahoo! Movies. Yahoo! Inc. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Parker, Steve: Paul Newman, Race Car Driver, 83 The Huffington Post. 28.9.2008. TheHuffingtonPost.com, Inc. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  7. ↑ XLVII Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1979 formula2.net. 2.5.2008. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  8. ↑ IndyCar: James Hinchliffe shocked at Newman/Haas Racing's demise Autoweek. 6.12.2011. Crain Communications, Inc. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Paul Newman Cremated Hollyscoop. 30.9.2008. REV New Media, Inc. Viitattu 25.5.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Paul’s Philanthropic Legacy Newman’s Own Foundation. Viitattu 24.5.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Paul Newman Credits Allrovi. Rovi Corporation. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Paul Newman Charts & Awards Allrovi. Rovi Corporation. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Filmography by type for Paul Newman Internet Movie Database. IMDb.com, Inc. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Awards for Paul Newman Internet Movie Database. IMDb.com, Inc. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Paul Newman.
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Newman&oldid=22725653”