Pohjois-Borneo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjois-Borneo
North Borneo (englanniksi)
Borneo Utara (malaijiksi)
1882–1963


Pohjois-Borneo rajoineen vuoden 1903 kartassa.

Valtiomuoto Britannian protektoraatti, Britannian kruununsiirtomaa
Monarkki
Pääkaupunki Sandakan
(ennen toista maailmansotaa)
Jesselton
(toisen maailmansodan jälkeen)
Pinta-ala
– yhteensä 76 115 km² 
Väkiluku (1936) 285 000
– väestötiheys 3,7 / km²
Viralliset kielet englanti, malaiji
Valuutta Pohjois-Borneon dollari
(vuoteen 1953)
Malaijan ja Brittiläisen Borneon dollari
(vuodesta 1953)

Pohjois-Borneo oli Borneon saarella sijainnut brittiläisen protektoraatin alainen valtio, jota hallitsi Pohjois-Borneon kauppakomppania vuosina 1882–1941. Toisen maailmansodan jälkeen Pohjois-Borneosta tehtiin brittiläinen kruununsiirtomaa. Vuonna 1963 Pohjois-Borneo liittyi Malaijan liittovaltioon yhdessä Sarawakin ja Singaporen kanssa, jolloin syntyi nykyinen Malesian valtio. Nykyisin Pohjois-Borneon alueella sijaitsee Malesian osavaltio Sabah.[1]

Pohjois-Borneon kauppakomppanian hallitsema alue.

Pohjois-Borneo muodostettiin 1880-luvulla, kun Malakan niemimaata hallinneet brittiläiset pelkäsivät muiden siirtomaavaltojen, eritoten Saksan keisarikunnan vaikutusvallan kasvua Malaijien saaristossa. 1880-luvulla Pohjois-Borneon aluetta hallitsivat Brunein ja Sulun sulttaanikunnat. Britit pyrkivät ottamaan alueen Pohjois-Borneon kauppakomppanian haltuun, jotta muut siirtomaavallat eivät pääsisi hyötymään alueesta. Pohjois-Borneon kauppakomppania neuvotteli alueluovutuksista Brunein ja Sulun sulttaanien kanssa, ja vuonna 1881 se sai määräysvallan alueella, josta muodostettiin Pohjois-Borneo.[1][2]

Kauppakomppania sai Britannian valtiolta oikeudet kauppamonopoliin alueella, vastineeksi siitä että se piti yllä lakia ja järjestystä alueella. Yhtiö joutui taloudellisiin vaikeuksiin, sillä maahan piti tuoda riisiä kalliilla hinnalla ulkomailta. Talous kasvoi 1900-luvun alussa, kun tupakanvienti kasvoi. Lisäksi alueen väestö ei hyväksynyt ulkomaalaisten valtaa. Naapurimaassa Sarawakissa levottomuuksia ei ollut, sillä Sarawakia hallinnut Brooken dynastia, otti alueen hallintaan alkuperäisväestöä. Kun brittiläiset yrittivät toimeenpanna verotusta Pohjois-Borneolla maassa alkoi kansannousu, jota johti Mat Salleh. Kauppakomppania yritti tukahduttaa kapinaa ja nimitti Mat Sallehin alueelliseksi päälliköksi, mutta Britannian hallitus ei hyväksynyt järjestelyä ja kapinallisten nujertamiseksi lähetettiin retkikunta. Kapinassa Mat Salleh sai surmansa vuonna 1900. Häntä pidetään yhtenä Sabahin kansallissankareista. Mat Sallehin kuoleman jälkeen Pohjois-Borneolla syntyi uusia kapinoita 1910-luvulla. Kapinat johtivat brittien liennytyspolitiikkaan, jossa alkuperäisväestöä otettiin mukaan päätöksentekoon 1920- ja 1930-luvuilla.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen Britannia pyrki eroon Kaakkois-Aasian siirtomaistaan. Vuonna 1957 Malaijan liittovaltio itsenäistyi Britanniasta ja vuonna 1963 Borneolla sijainneet Sarawak ja Pohjois-Borneo liittyivät Malaijaan, jolloin muodostettiin Malesian liittovaltio. Pohjois-Borneosta tuli Malesian osavaltio Sabah.[1][3]

  1. a b c d Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6
  2. How Brunei lost its northern province 21.9.2008. Brunei Times. Viitattu 7.9.2014. (englanniksi)
  3. Lehtipuu, Markus: Malesia, Singapore, Bali, s. 18-24. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 952-9715-16-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]