Sumi-e

Sumi-e (jap. 墨絵) eli suiboku on japanilainen yksivärinen tussimaalaustekniikka. Tekniikka on alun perin kehitetty Song-dynastian (960–1274) aikana Kiinassa, josta japanilaiset omaksuivat sen 1300-luvun puolivälissä. Tekniikka oli huipussaan Muromachi-kaudella (1338–1573).

Sume-etä harjoittivat erityisesti zen-munkit. Maalaus tehtiin ohuelle silkille tai japanilaiselle paperille.

Itämaisessa mustemaalaustaiteessa ei pyritä jäljentämään kuvattavaa kohdetta vaan sen henki. Vanhat mestarit kuljeskelivat luonnossa vaikuttuen maisemien tunnelmasta. Vasta ateljeessaan he ryhtyivät työhön. Oman lisänsä sisältöön tuo se, ettei maalaukseen tulevia virheitä voi korjata. Pitkän harjoittelun kautta sisäistyvä maalaustekniikka vaatii syvää keskittymistä.

Maalauspohjana käytetään ohutta japaninpaperia tai silkkiä, jonka alla on sopivan kokoinen huopakangas. Japaninpaperit valmistetaan usein mulperipuun nilasta. Muste saadaan hiertämällä mustetankoa erityisessä kivisessä astiassa jossa on tilkka vettä. Mustetanko valmistetaan poltettujen männynneulasten noesta, johon sekoitetaan eläinperäistä liimaa. Nokimassa muotoillaan tangoksi ja kuivatetaan. Kiinalaiset musteet ovat yleensä ruskean sävyisiä, japanilaiset sinisävyisiä. Siveltimiä on monia erilaisia kutakin tarkoitusta varten. Siveltimet tehdään esimerkiksi hevosten, karjan, lampaiden, susien tai vuohien karvasta. Siveltimen varsi on perinteisesti bambua. Valmiit teokset liimataan taustapaperille tai kankaalle ja niistä tehdään kuvarullia. Maalauksista voidaan tehdä myös sermejä. Yhtä kuvarullaa ei pidetä esillä pitkään, vaan kuvia vaihdellaan vuodenajan tai vieraiden mukaan.

Sumi-e on vaikuttanut vahvasti varsinkin amerikkalaisiin abstrakteihin ekspressionisteihin.

• Zenga
• Nihonga

• Britannica.com
• Coloria.net