Teemakartta

Teemakartta eli tietokartta on kartta, joka esittää symbolisin keinoin maastokarttapohjalla abstraktia tietoa, joka voidaan kohdentaa maantieteellisesti. Sen aiheena voi olla mikä tahansa asia, jota koskeva tieto voidaan liittää paikkaan, kuten erilaiset luonnonilmiöt, väestö, talous, liikenne, kulttuuri tai yhteisöjen toiminta. Sen alatyypissä, tilastollisessa teemakartassa, kuvataan määrällisen tiedon alueellista jakaumaa tai hajontaa.^[1] Teemakartan avulla voidaan usein tuoda esiin sellaisia maantieteellisiä riippuvuuksia, joita on muilla tavoin vaikeampi ilmaista.^[2]

Teemakartat voidaan luokitella laadullisiin ja määrällisiin, joista jälkimmäiset ovat tilastollisten teemakarttojen joukossa paljon yleisempiä. Teemakartat voi luokitella myös sen mukaan, ovatko esitettävät tiedot kohdennettavissa tarkasti vai vain suurempaan alueeseen.^[3] Teemakarttojen pääryhmiä alaryhmineen ovat:^[4][5]

Alueluokituskartat kuvaavat alueellisten ilmiöiden esiintymistä, ja ne perustuvat usein hallinnollisiin alueisiin tai homogeenisiin aluejakoihin. Laadullisia alueluokituskarttoja ovat esimerkiksi kasvillisuusvyöhykekartat, joihin ei ole sisällytetty määrällisiä tietoja kuten määrällisissä alueluokituskartoissa.^[5]

Koropleettikartta on määrällinen alueluokituskartta. Siinä esitettävä tieto ensin luokitellaan ja luokille määrätään tummuusaste, joka on yleensä yhtä ja samaa väriä. Tavallisinta on kuvata tummalla sävyllä suurta määrää. Sen jälkeen jokainen kartan alue, yleensä hallintoalue, väritetään luokkansa värillä. Koropleettikartassa voidaan yleensä esittää vain yhtä asiaa kerrallaan ja vain sen suhteellista vaihtelua. Kartan antamaan mielikuvaan vaikuttavat merkittävästi valittu luokkien määrä ja luokkavälit. Luokkavälit voivat olla esimerkiksi tasavälisiä, keskihajontaan perustuvia, asteittain nousevia, logaritmisia tai luonnollisiin luokkarajoihin perustuvia.^[6]

Koropleettikarttojen aiheuttamia yleisimpiä havaintoharhoja ovat pinta-alaharha, joka korostaa laajojen mutta harvaanasuttujen alueiden merkitystä; alueiden sisäisen vaihtelun näkymättömyys; sekä rajaamisharha, joka aiheuttaa kartalle jyrkkiä rajoja, joita todellisuudessa ei esiinny.^[7]

Toinen alueluokituskartan tyyppi on ruutukartta. Ruutukartan alueet ovat maastopohjaisesti määriteltyjä tasakokoisia ruutuja, eivät hallintoalueita.^[7]

Pistesymbolikartassa esiintymiset, tapahtumat tai absoluuttiset lukuarvot esitetään tarkkaan määritellyissä pisteissä. Pisteet voivat olla samankokoisia tai erikokoisia, jolloin koon vaihtelu kuvaa esitettävää määrää.^[7]

Pistetiheyskartan pisteet ovat samankokoiset, ja alueellinen jakauma näkyy pisteiden tiheydessä. Pistetiheyskartassa voidaan esittää useita ilmiöitä kerrallaan toisistaan eroavien pisteiden avulla. Pisteet voivat olla erivärisiä tai erimuotoisia.^[8]

Suhteellisessa symbolikartassa pisteiden koko kuvaa esitettävää määrää niin että suuri koko kuvaa suurta ja pieni koko pientä määrää. Joskus tiettyjä lukuarvoja, kuten tuhatta ihmistä tai miljoonaa euroa, voidaan kuvata erityisillä symboleilla.^[9]

Virtauskartta esittää alueiden välistä dynamiikkaa, kuten muuttoliikettä tai kuljetuksia alueelta toiselle. Liikkeen suunta, määrä tai reitti osoitetaan viivoilla, nuolilla tai virtausnauhoilla. Liikkeen määrää edustaa nuolen leveys, ei pituus.^[9]

Pääartikkeli: Isoviiva

Määrällisiä viivakarttoja ovat esimerkiksi lämpötila-, ilmanpaine- ja korkeuskäyräkartat.^[5]

Karttadiagrammissa sijoitetaan maastokarttapohjalle tilastodiagrammeja esittämään kunkin alueen tilastotietoja. Diagrammina voidaan käyttää mitä tahansa esitystapaa, mutta useimmin ympyräkaaviota. Eri alueiden diagrammit voivat olla erikokoisia, jos koolla halutaan viestittää tietoa eri alueiden välisestä hajonnasta.^[10]

• 
  Yhdistelmäteemakartta, jossa ovat päällekkäin koropleettikartta ja suhteellinen symbolikartta. Pisteet kuvaavat Argentiinan väkilukua provinsseittain niin että asukasluvut ovat suhteessa pisteiden kokoon. Alueiden värisävyt kuvaavat asukastiheyksiä.
• 
  Laadullinen alueluokituskartta kuvaa kasvillisuusvyöhykkeitä Pohjois-Amerikassa.
• 
  Pistetiheyskartta Englannista.
• 
  Virtauskartta esittää Ranskan viininvientiä vuonna 1864. Viivan paksuus kuvaa viennin määrää kuhunkin maahan.
• 
  Viivakartta, joka kuvaa korkeuseroja.
• 
  Karttadiagrammi, jossa jokaisen alueen sisäiset jakaumat on esitetty ympyräkaaviolla.
• 
  Kartogrammi, joka esittää Euroopan maiden puolustusbudjettien suuruudet (2004) alueiden pinta-alojen avulla.

Ensimmäiset teemakartat ovat peräisin tiettävästi 1600- ja 1700-luvun vaihteen tienoilta. Sitäkin ennen on tehty karttoja, joissa on teemakarttojen piirteitä.^[11]

• Infografiikka
• Suomen kartasto

• Kuusela, Vesa: Tilastografiikan perusteet. Edita, 2000. ISBN 951-37-3116-2

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karttoja tyypeittäin.

• Tilastoteemakarta Tilastokoulu. Tilastokeskus. Viitattu 23.1.2020.