Tintti kuun kamaralla

Tintti kuun kamaralla
On a marché sur la Lune
Alkuperäisteos
Kirjailija	Hergé
Kuvittaja	Hergé
Kansitaiteilija	Hergé
Kieli	ranska
Genre	sarjakuva
Julkaistu	1954
Suomennos
Suomentaja	Heikki Kaukoranta ja Soile Kaukoranta
Kustantaja	Otava
Julkaistu	1975
Sivumäärä	62
ISBN	951-1-02097-8
Sarja: Tintin seikkailut
Edeltävä	Päämääränä kuu
Seuraava	Tuhatkaunon tapaus
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Tintti kuun kamaralla (ransk. On a marché sur la Lune) on belgialaisen sarjakuvataiteilija Hergén piirtämä ja käsikirjoittama 17. Tintti-albumi. Alun perin se ilmestyi ranskankielisenä jatkosarjana belgialaisessa Le journal de Tintin -lehdessä vuosien 1952–1953 välisenä aikana. Vuonna 1954 tarina julkaistiin 62-sivuisena sarjakuva-albumina. Tintti kuun kamaralla on suora jatko-osa edelliselle Tintti-kertomukselle, Päämääränä kuu.

Suomessa Tintti kuun kamaralla julkaistiin ensimmäisen kerran Uudessa Kuvalehdessä vuosina 1963–1964 ja myöhemmin 24-osaisena jatkokertomuksena Zoom-lehdessä vuosina 1973–1974. Vuonna 1975 Otava julkaisi tarinan Tintin seikkailut -sarjan 15. osana. Suomenkielisen albumin käänsivät Heikki ja Soile Kaukoranta.^[1]

Tarina jatkuu suoraan Päämääränä kuun loppuratkaisusta: Tintti, Milou, kapteeni Haddock, professori Tuhatkauno ja hänen henkilökohtainen avustajansa Frank Wolff ovat lähteneet syldavialaisen avaruusraketin kyydissä Kuuhun. Pian kuitenkin ilmenee, että rakettia vartioineet Dupond ja Dupont olivat vahingossa joutuneet mukaan. He olivat luulleet lähtökellonajan 1:34 tarkoittaneen kellonaikaa 13:34 12-tuntisen kellon mukaisesti. Professori Tuhatkauno on huolestunut, sillä hänen mukaansa raketin happivarat on mitoitettu riittämään vain neljälle ihmiselle.

Kapteeni Haddock raivostuu Dupondille ja Dupontille siitä, että etsiväkaksikon vuoksi aluksen happivarat ovat ehtymässä tavallista nopeammin, mutta pian hän juo avaruusaluksen tiloihin salakuljettamaansa viskiä ja humaltuu. Humalainen Haddock päättää poistua aluksesta ja lähtee avaruuskävelylle, mutta avaruudessa hän joutuu asteroidi Adoniksen vetovoiman vaikutuksen alaiseksi ja muuttuu asteroidin kiertolaiseksi. Tintti kuitenkin onnistuu pelastamaan ystävänsä ja nuhtelee häntä siitä, että Haddock on turvallisuusmääräysten vastaisesti juonut aluksella viskiä. Samoihin aikoihin Dupond ja Dupont saavat uudelleen samanlaisen sairauskohtauksen kuin syötyään vahingossa erikoispolttoainetta Mustan kullan maassa, ja heille kasvaa hetkessä useiden metrien mittaista värikästä karvaa. Aluksi kapteeni Haddock joutuu leikkaamaan saksilla etsiväparin nopeasti kasvavia hiuksia ja viiksiä, mutta Dupondin ja Dupontin olotila kohenee nopeasti ja heidän karvankasvunsa lakkaa.

Avaruusraketti laskeutuu Kuun pinnalle, minkä jälkeen Tintti poistuu raketista ja hänestä tulee maailman ensimmäinen Kuussa kävellyt ihminen. Tuhatkauno ja Wolff pystyttävät Kuuhun tutkimuslaitteita ja suorittavat tieteellisiä tutkimuksia, ja samaan aikaan Tintti, Milou ja Haddock tutkivat löytämäänsä luolastoa. Luolastossa Tintti ja Milou putoavat jään peitossa olevaan rotkoon, mutta Haddock pelastaa heidät. Omalla retkellään Dupond ja Dupont luulevat löytäneensä Kuusta vieraat jalanjäljet, mutta ne ovat heidän omansa. Kun Tintti on myöhemmin yksin Wolffin kanssa aluksessa, hän joutuu rakettiin piiloutuneen, roistomaisen eversti Jorgenin tainnuttamaksi. Pian ilmenee, että Wolff on Jorgenin liittolainen, ja että aiemmin raketin tietoja havitellut ulkovalta oli antanut Jorgenille tehtäväksi kaapata raketin. Tintti vangitaan aluksen rahtiruumaan, mutta hän onnistuu pakenemaan ja pysäyttää Jorgenin sekä vastahakoisen Wolffin ennen kuin nämä ehtivät lähtemään kaapatulla raketilla Kuusta.

Kun Jorgen ja Wolff on otettu kiinni, Tintti kertoo kumppaneilleen, että Jorgen on itse asiassa Syldavian kuningas Muskar XII:n entinen adjutantti Boris, jonka hän kohtasi ja voitti tarinassa Kuningas Ottokarin valtikka. Tämän jälkeen Wolff tunnustaa, että hän oli alun perin White Sandsin ydintutkimuslaitoksella Yhdysvalloissa työskennellyt insinööri, joka uhkapelin seurauksena velkaantui ja kiristettiin työskentelemään salaa vakoojana. Koska raketin happivarat ovat ehtymässä, miehistö päättää lähteä välittömästi Maahan. Paluumatkalla Jorgen kuitenkin onnistuu vapautumaan siteistään ja yrittää tappaa Tintin kumppaneineen, mutta Wolff estää häntä. Lyhyen tappelun päätteeksi Jorgenin pistooli tapaturmaisesti laukeaa ja tappaa everstin. Vaikka Jorgen onkin kuollut, raketin happivarojen ehtyminen jatkuu, joten kaikki käyvät pitkälleen. Mutta yhtäkkiä he huomaavat Wolffin kadonneen ja löytävät tämän jättämän viestin, jossa hän kertoo heittäytyneensä avaruuteen, jotta happea riittäisi muille matkustajille Maahan saakka.

Kun avaruusraketti on suorittamassa laskeutumistaan, happivarat loppuvat ja kaikki matkustajat menettävät tajuntansa. Tintti kuitenkin ehtii käynnistämään aluksen automaattiohjauksen, minkä turvin raketti laskeutuu takaisin Sbrodjin atomitutkimuskeskukseen Syldaviaan. Laitoksen työntekijät murtautuvat alukseen ja elvyttävät tajuttomat matkustajat. Elvytyksen jälkeen Tuhatkauno juhlistaa muiden matkustajien kanssa onnistunutta kuulentoa ja vannoo, että he vielä palaavat Kuuhun. Avaruusmatkailuun kyllästynyt kapteeni Haddock suuttuu ja julistaa pysyvänsä vastedes Maassa.

Vaikka Tintti kuun kamaralla ilmestyikin useita vuosia ennen Vostok 1:n ensimmäistä miehitettyä avaruuslentoa sekä Apollo 11:n ensimmäistä miehitettyä kuulentoa, Hergé onnistui kuvaamaan Tintin ja hänen kumppaneidensa avaruuslentoa yllättävän realistisesti, vaikka joutuikin käsikirjoittamaan tarinan 1950-luvun tähtitieteilijöiden tietojen, näkemysten ja uskomusten pohjalta. Sittemmin Hergé huomautti olevansa hämmästynyt tarinan tieteellisestä tarkkuudesta. Vuonna 1969 ensimmäisen kuukävelyn jälkeen hän piirsi kuvan, jossa Tintti, Milou, Haddock ja Tuhatkauno tervehtivät Kuuhun saapunutta Neil Armstrongia.^[2]

Hérge kuvaa painottomuuden erilaisia vaikutuksia tarkasti, esimerkiksi kapteeni Haddockin juomalasin viski muuttuu nestemäisen olomuotonsa ja pintajännityksen seurauksena pallomaiseksi. Kuun painovoima on kuvattu uskottavasti, sillä Tintti ja hänen kumppaninsa kykenevät valtaviin loikkiin, ja eräässä kohtauksessa Tintti toteaa kapteeni Haddockille Kuun painovoiman olevan vain kuudennes Maan painovoimasta. Hergé on myös huomioinut Kuun olosuhteista ilmakehän puuttumisen, selkeän näkyvyyden tähtiin sekä sen, ettei Kuussa ole tuulta. Hän myös onnistui ennustamaan radioiden avulla toistensa kanssa kommunikoivat avaruuslentäjät sekä kuuauton, vaikka tarinassa nähty kuuauto onkin selkeästi raskaampi ja suurikokoisempi kuin oikeat kuuautot. Myös avaruuden äänettömyys ja hapettomuus on huomioitu.

Hergé kuitenkin erheellisesti esittää Kuun pinnan epätasaisena ja vuoristoisena, ja että Kuussa olisi jyrkkiä kanjoneita sekä valtavia luolastoja, joiden katosta roikkuu tippukiviä. Maapallo Kuusta nähtynä on virheellinen, sillä sarjakuvassa Maan pilvet eivät ole näkyvillä.

Tintin kuualus poikkeaa monissa suhteissa todellisista avaruusaluksista. Aluksessa matkustajat makasivat mahallaan kiihtyvyyteen nähden, mikä on ihmiselle kiihtyvyyden kestämisen kannalta varsin huono asento. Keinotekoisen painovoiman pitämiseen moottoreiden avulla koko matkan ajan tarvittaisiin hyvin paljon ajoainetta. Myöskään ydinvoimalla toimivia avaruusaluksia ei ole rakennettu. Todellisuudessa kuulennot tehtiin kertakäyttöisten kantorakettien avulla ja Kuun pinnalle laskeuduttiin pienillä kuumoduuleilla, kun taas Hergén sarjakuvassa koko edestakainen matka tehdään yhdellä valtavalla raketilla, joka laskeutuu sekä Kuuhun että Maahan.

Asteroidi Adonis on olemassa ja luokiteltu Maan lähelle tulevaksi asteroidiksi.