Tomas Venclova

Tomas Venclova (s. 1937 Klaipėda) on liettualainen runoilija, kielenkääntäjä ja kirjallisuudentutkija.^[1][2][3]

Venclova sai diplomin filologiassa Vilnan yliopistosta vuonna 1960 ja opiskeli vuosina 1966–1971 semiotiikkaa sekä venäjänkielistä kirjallisuutta Tarton yliopistossa. Vuonna 1985 hän sai Yalen yliopistossa filosofian tohtorin arvon slaavilaisissa kielissä ja kirjallisuudessa.^[4] Vuosina 1961–1965 Venclova asui Moskovassa ja vuosina 1969–1972 Leningradissa. Näinä aikoina hän ystävystyi muiden muassa Anna Ahmatovan, Aleksandr Ginzburgin ja Joseph Brodskyn kanssa. Liettuaan palattuaan Venclova pääsi kirjallisuuden historian ja semiotiikan luennoitsijaksi Vilnan yliopistoon. Hän aktivoitui myös toisinajattelijoiden piireissä ja osallistui vuonna 1976 ihmisoikeuksien puolesta kampanjoineen Vilnan Helsinki-ryhmän perustamiseen.^[2]

Vuonna 1977 Venclova loikkasi Yhdysvaltoihin. Hän sai sieltä poliittisen turvapaikan, ryhtyi Kalifornian yliopiston, Berkeleyn vierailevaksi professoriksi ja menetti Neuvostoliiton kansalaisuutensa. Vuosina 1980–2012 Venclova opetti Yalen yliopistossa slaavilaista kirjallisuutta, vuodesta 1993 professorina. Koska hänen runonsa ja esseensä joutuivat kommunismin ajan Liettuassa sensuurin kohteiksi, suurin osa hänen tuotannostaan on peräisin länteen loikkaamisen jälkeiseltä ajalta. Venclovan runokokoelmia on käännetty esimerkiksi englanniksi, saksaksi, italiaksi, ruotsiksi, venäjäksi, puolaksi, unkariksi ja kiinaksi.^[1] Kääntäjien joukossa on ollut Durs Grünbein.^[2] Venclova on itse kääntänyt lukuisten runoilijoiden kuten T. S. Eliotin, W. H. Audenin, Charles Baudelairen, Saint-John Persen, Boris Pasternakin, Anna Ahmatovan, Joseph Brodskyn, Czesław Miłoszin ja Wisława Szymborskan töitä liettuan kielelle.^[1]

Venclova sai vuonna 2000 Liettuan kansallisen kulttuuri- ja taidepalkinnon.^[1] Hänellä on myöhemmällä iällään ollut asuinpaikat sekä Connecticutin New Havenissa että Vilnassa.^[2]