Tukholman kuninkaanlinna

Tukholman kuninkaanlinna
Stockholms slott
Tukholman kuninkaanlinna
Sijainti	Tukholma, Ruotsi
Koordinaatit	59°19′36″N, 018°04′18″E
Omistaja	Ruotsin kruunu
Haltija	hallitsijaperhe
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Tukholman linna (ruots. Stockholms slott) tai kuninkaanlinna (Kungliga slottet) sijaitsee Tukholman vanhassakaupungissa ja on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Linna on Ruotsin kuninkaan virallinen residenssi.

Rakennuttajana, rakentamisen yli-intendenttinä toimi Carl Gustaf Tessin.

Paikalla sijaitsi aiemmin Tukholman vanha kuninkaanlinna Tre Kronor, jonka vanhimmat osat olivat 1100-luvulta. Nimi tuli linnanpihan keskellä kohoavasta korkeasta pyöreästä tornista, jonka huipussa oli kolme kullattua kruunua. Kaarle XI antoi 1690-luvulla arkkitehti Nicodemus Tessin nuoremman tehtäväksi uudistaa linnan pohjoisen osan. Pohjoisosa rakennettiin 1692–1695 kokonaan uudelleen barokkityyliin Tessinin piirustusten mukaan. Vanhassa linnassa syttyi kuitenkin 7. toukokuuta 1697 tulipalo, joka tuhosi sen kokonaan vasta valmistunutta pohjoisosaa lukuun ottamatta. Tessin esitteli vielä samana vuonna kuninkaalle piirustukset uuden barokkityylisen linnan rakentamiseksi, ja työt pantiin välittömästi alulle.

Koska Kaarle XII:n sodankäynti nieli kaikki valtion varat, linnan rakennustyöt jouduttiin keskeyttämään 1710. Ne käynnistyivät uudelleen 1728, kun valtiopäivillä oli säädetty erityinen linnavero rakennustöiden rahoittamiseksi. Nicodemus Tessin kuoli samana vuonna, ja rakennustöiden valvontaa jatkoi arkkitehti Carl Hårleman. Hårleman seurasi tarkkaan Tessinin rakennuspiirustuksia mutta sisusti linnan edeltäjänsä suosiman raskaan barokin sijaan keveämpään rokokootyyliin. Vuonna 1754 kuningas Aadolf Fredrik ja kuningatar Loviisa Ulrika muuttivat väliaikaisesta asunnostaan linnan kuninkaalliseen huoneistoon, ja linnan viimeiset osat valmistuivat 1770.

Tukholman kuninkaanlinna on rakennettu tiilestä ja hiekkakivestä. Kuparipäällysteinen katto viettää sisäistä linnanpihaa kohti, ja päärakennuksessa sitä kehystävät balustradit. Rakennus koostuu neljästä siivestä, jotka on nimetty arkipäiväisesti ilmansuuntien mukaan.

Linnan julkisivua hahmoteltiin eri tavoin, eikä siitä tehty samanlaista alkuperäisen pohjoissiiven kanssa. Eteläinen julkisivu sai uljaan barokkityylisen riemukaaren, joka reunustaa sisäänkäyntiä ja portaikkoa siiven keskiosassa. Itäinen ja läntinen julkisivu saivat ylväät keskiosat, joissa on barokille tyypillisiä seinäpylväitä, hermejä sekä patsaita. Eteläisellä julkisivulla on jopa syvennyksiä patsaille joka toisella ikkunatasanteella. Linnassa on yhteensä 28 patsasta, 717 balusteripylvästä kaiteilla ja 242 voluuttaa. Kivi peittää julkisivusta 9 500 ja rappauslaasti 11 000 neliömetriä. Päärakennus (ilman siipiä) on mitoiltaan 115 × 120 metriä, ja se sulkee sisäänsä sisemmän linnanpihan.

Päärakennuksen kulmista lähtee neljä siipeä itään ja länteen. Itäsiipien välissä on Logården-puutarha, ja länsisiipien välissä ulompi linnanpiha. Kaikki siivet ovat 48 metriä pitkiä lukuun ottamatta lounaissiipeä, joka on Suurkirkon sijainnin vuoksi 11 metriä pitkä. Epäsäännöllisyyttä peittävät kaksi irrallaan olevaa pyöreää siipeä: Päävartiosiipi ja Komendantinsiipi.

Tukholman kuninkaanlinnan julkisivun nykyinen valaistus otettiin käyttöön 29. maaliskuuta 2006 kuningas Kaarle XVI Kustaan aikana. Julkisivun aikaisempi valaistus oli peräisin 1960-luvulta, ja siitä lähtien se oli menettänyt vähitellen tehoaan, jonka vuoksi linna koettiin yhä synkempänä.^[1]

Uudet valonheittimet otettiin käyttöön pitkien neuvottelujen ja useiden kokeilujen jälkeen. Ne antavat lähes kaksinkertaisesti valoa verrattuna edeltäjiinsä, mutta kuluttavat vain suunnilleen puolet energiamäärästä. Projektissa olivat mukana Valtion kiinteistölaitos (Statens fastighetsverk), Käskynhaltijan virasto (Ståthållarämbetet), linnanarkkitehti Johan Celsing sekä Tukholman kaupungin liikennelaitos (Stockholms stads trafikkontor). Väriä kuvaillaan neutraaliksi lämpimänvalkoiseksi. Celsingin mukaan julkisivun valaistus korostaa suuren rakennuksen jaottelua ja vivahteita ja tuo esiin koristeellisia yksityiskohtia, joita ei aikaisemmin näkynyt iltavalaistuksessa. Eräs esimerkki tästä on itäinen julkisivu, jonka siipien päädyt Skeppsbron-katua kohti ovat nyt valaistut.^[1]

Kuninkaanlinnassa työskentelee noin 200 vakituista työntekijää, joista hieman suurempi osa on naisia kuin miehiä. Tämän lisäksi ylimääräistä henkilöstöä on päivällisillä, kesällä ja linnan opastuksilla.^[2]

Tukholman linnassa on toimitiloja virastoille, jotka kuuluvat kuninkaalliseen hoviin, eli organisaatioon Ruotsin valtionpäämiehen ja kuningashuoneen ympärillä. Ne vastaavat myös Ruotsin monarkian kulttuuriperinnön vaalimisesta ja esittelystä. Hovi on työllistänyt 216 täysipäiväistä työntekijää vuonna 2009, ja sitä johtaa valtakunnanmarsalkka.^[3]

Tukholman kuninkaanlinnassa on useita museoita. Livrustkammaren on Ruotsin vanhin museo, jossa on nähtävillä Ruotsin kuninkaallisiin liittyviä esineitä suurvalta-ajalta eteenpäin. Museo sijaitsee itäsiivessä, ja sisäänkäynti löytyy Slottsbacken-kadulta. Toiseksi vanhin museo on Kustaa III:n antiikkimuseo koillissiiven kellarikerroksessa, joka avattiin yleisölle vuonna 1794. Museossa esitellään antiikin veistoksia, joita Kustaa III osti matkallaan Italiaan 1783–1784.

Eteläsiiven alla olevassa kellariholvissa on Skattkammaren (aarrekammio), joka paljastettiin vuonna 1970. Siellä on nähtävillä Ruotsin kruununjalokivet ja mahdollisuus käydä matkamuistomyymälä Slottsbodenissa. Länsi- ja pohjoissiiven alla sijaitsevassa kellariholvissa on Tre Kronor -museo. Se on linnan museoiden uusin tulokas, joka vihittiin käyttöön vuonna 1999. Siellä pääsee tutustumaan näyttelyyn, joka kertoo vanhasta Tre Kronor -linnasta, joka tuhoutui tulipalossa 1697.

Tukholman linnan luoteisessa kansliasiivessä on Linnanarkisto (Slottsarkivet). Arkisto perustettiin 1893, ja se on ollut vuodesta 1964 Ruotsin Valtionarkiston varastona. Linnanarkistosta löytyy hovin ja kuninkaanlinnan arkistoasiakirjat. Linnan koillissiivessä sijaitsee tutkimuskirjastona toimiva Bernadotte-suvun kirjasto.

Tukholman kuninkaanlinnan päävartio muodostaa kunniavartioston kuninkaalle, mutta myös vartioi linnaa. Vartiosto muodostaa samalla osan Tukholman sotilaallisesta valmiudesta. Päävartio osallistuu myös mm. valtiollisiin seremonioihin, ulkomaisten valtionpäämiesten vierailuihin sekä ulkomaisiin laivastovierailuihin. Päävartion perusti Kustaa Vaasa vuonna 1523, jotta se huolehtisi järjestyksestä koko kaupungissa, toisin sanoen nykyisessä vanhassakaupungissa. Vartiovuoron vaihto on turistinähtävyys ulommalla linnanpihalla, jonka arvioidaan keräävän vähintään 800 000 katsojaa vuodessa.^[4]

Slottsboden on linnan lahja- ja matkamuistomyymälä, jossa myydään tuotteita, joilla on yhteys kuninkaallisen kokoelman esineisiin. Suuri osa valikoimasta koostuu kuninkaallisesta kulttuuriperinnöstä kertovasta kirjallisuudesta, aiheinaan muun muassa historia, arkkitehtuuri, elämäkerrat ja tutkimus. Slottsboden sijaitsee kaartuvassa lounaissiivessä, ja sisäänkäynti löytyy ulommalta linnanpihalta.

Tukholman kuninkaanlinnan kummituksista on monia tarinoita. Kertomusten mukaan yksi kummituksista on ”Grå Gubben” (Harmaa ukko), joka asuu vanhan Tre Kronor -linnan kellarin raunioissa. Hänen katsotaan olevan eräänlainen suojelushenki, joka vartioi linnaa ja näkee tulevaisuuteen. Joidenkin mielestä haamu on itse Birger Jaarli, joka on vartiossa. Hän on näyttäytynyt mm. Nicodemus Tessin nuoremmalle, ja ennusti, ettei Tessin suorittaisi linnan rakentamista loppuun itse.^[5]

Paljonpuhuttu Valkea rouva on tunnetuin linnan kummitus. Valkea rouva, valkea daami, weiße Frau, dame blanche tai white lady kulkee monissa Euroopan linnoissa, niin myös Tukholmassa. Kansanuskomuksen mukaan Valkean rouvan ilmestyminen enteilee kuningasperheen jäsenen kuolemaa. Hänen sanotaan olevan pitkä ja käyttävän silkkileninkiä, ja vain hänen helmansa kahina kuuluu hänen lähestyessään. On esitetty useita teorioita siitä, kuka hän on ja mistä hän tulee. Erään käsityksen mukaan hän on herttuatar Agnes av Merán, Hohenzollernin sukua oleva saksalainen aatelisneito, joka eli 1200-luvulla. Hän oli naimisissa kreivi Otto Orlamündeläisen kanssa kunnes hänestä tuli leski 1293. Agnes av Merán murhasi avioliitosta syntyneet lapsensa voidakseen mennä naimisiin nürnbergiläisen linnakreivin Albrekt ”Kauniin” kanssa. Albrekt kuitenkin hylkäsi hänet, ja Agnes kuoli vankeudessa näyttäytyen siitä lähtien Valkeana rouvana Hohenzollernin linnassa tärkeiden perhetilaisuuksien yhteydessä.^[6] Toiset väittävät Valkean rouvan olevan eräs Perchta von Rosenberg, myös saksalainen aatelisneito 1400-luvulta, joka oli Ulrich II von Rosenbergin tytär. Hän oli vasten tahtoaan onnettomassa avioliitossa Jan av Lichtensteinin kanssa. Tarun mukaan hän kulkee eräässä linnassa Český Krumlovin kaupungissa Etelä-Böömin läänissä Tšekin tasavallassa. Hänen muotokuvansa sanotaan muistuttavan paljon Tukholman kuninkaanlinnan Valkean rouvan kuvausta.^[7]

Joitakin kuolemantapauksia kuningasperheessä on sattunut Valkean rouvan näyttäytymisen yhteydessä. Maaliskuussa 1871 prinsessa Eugénie näki pahamaineisen aaveen linnassa, ja kolme päivää myöhemmin kuningatar Lovisa menehtyi. Vuonna 1907 Valkea rouva näyttäytyi jälleen, ja hetki sen jälkeen Oskar II kuoli. Viimeksi hänet on nähty vuonna 1920, kun kruununprinsessa Margareta makasi kuolinvuoteellaan. Yhtäkkiä linnan lippu hilautui puolitankoon, ja erään vahdin sanotaan nähneen Valkean rouvan katolla. Kaksi tuntia tapahtuman jälkeen kruununprinsessa menehtyi.^[8]

Helsingin Kauppatorilla sijaitsevan Ruotsin suurlähetystön julkisivu on jäljitelmä Tukholman kuninkaanlinnan rakennustyylistä.^[9]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tukholman kuninkaanlinna Wikimedia Commonsissa

• Tukholman kuninkaanlinnan viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Tukholman kruunu - kuninkaallinen linna, Kuva, 08.06.1938, nro 12, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot