Tunti

Tunti on SI-järjestelmässä ajan lisäyksikkö, ja sen tunnus on h (lat. hora, engl. hour). Tunnin pituus on 60 minuuttia ja 1/24 vuorokaudesta.^[1]

1 h = 60 min = 3 600 s.

Myös t:tä käytetään joskus tunnin lyhenteenä suomen yleiskielessä, mutta h on kansainvälisestä käytetty standardisoitu tunnus tunnille.^[2] Käytettäessä lyhennettä t voidaan tarkoittaa myös oppituntia (yleensä 45 minuuttia), joka ei vastaa kestoltaan SI-järjestelmän mukaista tuntia. Tunnin jakaminen 60 minuuttiin perustuu babylonialaisten käyttämään 60-järjestelmään.

Tunti aikayksikkönä oli käytössä jo 4 000 vuotta sitten Babyloniassa. Aluksi vain päivä jaettiin 12 tuntiin, mutta myöhemmin samoin jaettiin myös yö. Tämän vuoksi päivän ja yön tunnit olivat eri vuodenaikoina eri pituiset. Vanhalla ajalla tunneista käytettiin järjestysnumeroita siten, että päivän ensimmäinen tunti alkoi aina auringonnoususta ja yön ensimmäinen auringonlaskusta. Käytäntö tunnetaan muun muassa Raamatusta, jossa esimerkiksi kuudes tunti (vanhemmassa käännöksessä kuudes hetki) tarkoittaa keskipäivää edeltävää tuntia, nykyisen laskutavan mukaan noin kello 11–12.

Hipparkhos ehdotti ensimmäisenä siirtymistä nykyisen kaltaisiin yhtä pitkiin tunteihin. Hänen aloitteestaan alettiin myös lukea vuorokausi keskiyöstä alkavaksi; aikaisemmin se oli aloitettu eri kulttuureissa auringon noususta tai laskusta. Käytännössä tasapituisiin tunteihin voitiin kuitenkin siirtyä vasta uudella ajalla, kun mekaaniset kellot syrjäyttivät aurinkokellot.^[3]

Mekaanisissa kelloissa käytettiin aluksi 24 tunnin kellotaulua, mutta 1500-luvulla vakiintui käyttöön 12-tuntinen, jolloin tuntiviisari tekee kaksi kierrosta vuorokaudessa.^[3][4] Tämän mukaisesti kelloajoista alettiin käyttää numeroita siten, että tuntien numerointi alkaa keskiyön jälkeen 1:stä, kunnes keskipäivällä on kello 12, ja sen jälkeen uudestaan 1:stä, kunnes keskiyöllä on jälleen kello 12. Tarvittaessa aamu- ja iltapäivän tunnit erotettiin toisistaan käyttämällä kelloajan yhteydessä sopivia lyhenteitä, suomessa tavallisimmin ap (aamupäivällä) tai ip (iltapäivällä), joskus myös epp (ennen puoltapäivää) tai jpp (jälkeen puolenpäivän). Monissa maissa on käytetty latinaan perustuvia lyhenteitä AM (ante meridiem, ennen puoltapäivää) ja PM (post meridiem, jälkeen puolenpäivän).

Vanhan 12 tunnin aikajärjestelmän mukaisia kelloaikojen ilmaisuja käytetään yhä yleisesti puhekielessä, ja muutamissa maissa se on edelleen virallisessakin käytössä. Useimmissa maissa siirryttiin kuitenkin 1900-luvun alkupuolella nykyiseen merkitsemistapaan, jossa iltapäivän tunneille käytetään lukuja 13–23, keskiyölle vaihdellen lukua 0 tai 24. Esimerkiksi merkintä 15.20 tarkoittaa hetkeä, jolloin vuorokauden alusta on kulunut 15 tuntia 20 minuuttia; vanhan 12-tuntisen järjestelmän mukaan tämä vastaa aikaa 3.20 ip (puhekielessä kahtakymmentä yli kolme). Suomessa 24 tunnin kelloaikajärjestelmä tuli käyttöön virallisesti ensin rautateillä sekä postilaitoksessa Kulkulaitosministeriön päätöksellä vuonna 1928.^[5]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tunti Wikimedia Commonsissa