Vertu
Vertu Ltd | |
---|---|
Yritysmuoto | osakeyhtiö |
Perustettu | 1998 |
Toimitusjohtaja | Gordon Watson[1] |
Kotipaikka | Hampshire, Englanti |
Toiminta-alue |
Englanti Hongkong Ranska Saksa Singapore Yhdysvallat |
Tuotteet | Ylellisyysmatkapuhelimet |
Emoyhtiö | Baferton |
Kotisivu |
www |
Vertu on ylellisyysmatkapuhelinten pioneeri ja valmistaja. Vertun toimitusjohtaja on Gordon Watson ja pääsuunnittelija on Frank Nuovo. Vertu oli alun perin itsenäisesti toimiva Nokian tytäryhtiö, joka oli täysin Nokian omistuksessa. Huhtikuussa 2012 kerrottiin Nokian neuvottelevan Vertun myynnistä pääomasijoitusyhtiö Permiran kanssa.[2][3] Kesäkuussa 2012 Nokia ilmoitti myyvänsä Vertun ruotsalaiselle pääomasijoitusyhtiö EQT:lle, pitäen kuitenkin itsellään 10 prosenttia yhtiöstä.[4] Vuonna 2015 EQT myi Vertun kiinalaissijoittajille, jotka myivät Vertun Kyprokselle rekisteröidylle Baferton Ltd:lle maaliskuussa 2017.[5]
Heinäkuussa 2017 Vertun turkkilaissukuinen omistaja Hakan Uzan ilmoitti yhtiön toiminnan loppumisesta ja 200 henkilön irtisanomisesta. Hän pitää kuitenkin merkin ja teknologian itsellään ja kaavailee Vertulle uutta alkua.[6]
Vertu tarkoittaa ranskaksi hyvettä.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lai, Richard: Vertu's sudden CEO swap spells trouble after Chinese buyout 2.9.2016. Engadget. Viitattu 17.7.2017.
- ↑ Pitkänen, Manu: FT: Nokian luksusbrändille löytynyt ostajakandidaatti 30.4.2012. Puhelinvertailu.com. Viitattu 13.7.2017.
- ↑ Turtola, Ilona: FT: Nokia haluaa myydä luksuspuhelimet 30.4.2012. Yle. Viitattu 13.7.2017.
- ↑ Turtola, Ilona: Nokia myy luksuspuhelinyksikkö Vertun 14.6.2012. Yle. Viitattu 13.7.2017.
- ↑ Lehtiniitty, Markus: Erikoinen käänne: Nokian perustama luksuspuhelinvalmistaja myytiin – uuden omistajan taustalla satojen miljoonien maksamatta jääneet velat Nokialle 13.3.2017. Mobiili.fi. Viitattu 13.7.2017.
- ↑ Biggs, John: Vertu is dead. TechCrunch 14.7.2017.
- ↑ Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1