disko

disko (1)

1. yökerho, jossa soitetaan tanssimusiikkia
2. diskomusiikki

• IPA: /ˈdisko/, [ˈdisko]

• tavutus: dis‧ko

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	disko	diskot
genetiivi	diskon	diskojen
partitiivi	diskoa	diskoja
akkusatiivi	disko; diskon	diskot
sisäpaikallissijat
inessiivi	diskossa	diskoissa
elatiivi	diskosta	diskoista
illatiivi	diskoon	diskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	diskolla	diskoilla
ablatiivi	diskolta	diskoilta
allatiivi	diskolle	diskoille
muut sijamuodot
essiivi	diskona	diskoina
translatiivi	diskoksi	diskoiksi
abessiivi	diskotta	diskoitta
instruktiivi	–	diskoin
komitatiivi	–	diskoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	disko-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

lyhentymä sanasta diskoteekki ilmeisesti englannin esimerkin mukaan (disco); alkuaan ranskan kielen sanasta discothèque^[1]

• yökerho, klubi

• disco

• diskoteekki

• verbit: diskota

diskojytä, diskomusiikki, limudisko, nitrodisko

• disko Kielitoimiston sanakirjassa

disko

1. levy

disko

1. (pyöreä) levy, laatta
2. (urheilu) kiekko

disko n. (4) (yks. määr. diskot [luo], mon. epämäär. diskon [luo], mon. määr. diskona [luo])

1. disko