lako

Katso myös: lakó

lako (1-D)^[1]

1. viljan tai heinän painuminen maahan (erit. paikallissijoissa)

   mennä lakoon, lakoon mennyt

   olla laossa

• IPA: /ˈlɑko/
• tavutus: la‧ko

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lako	laot
genetiivi	laon	lakojen
partitiivi	lakoa	lakoja
akkusatiivi	lako; laon	laot
sisäpaikallissijat
inessiivi	laossa	laoissa
elatiivi	laosta	laoista
illatiivi	lakoon	lakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laolla	laoilla
ablatiivi	laolta	laoilta
allatiivi	laolle	laoille
muut sijamuodot
essiivi	lakona	lakoina
translatiivi	laoksi	laoiksi
abessiivi	laotta	laoitta
instruktiivi	–	laoin
komitatiivi	–	lakoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lao-
vahva vartalo	lako-
konsonantti- vartalo	-

vanha germaaninen laina^[2]

• adjektiivit: lakoinen
• verbit: lakoontua, lakoutua, laota, laottaa

lakovilja, laonkestävä

kola, loka, olka

• lako Kielitoimiston sanakirjassa

lako

1. lakka

lȁko (komparatiivi lȁkšē)

1. helposti

• IPA: /'lâko/
• tavutus: la‧ko

lȁko

1. (taivutusmuoto) neutri sanasta lak

• IPA: /'lâko/
• tavutus: la‧ko

lako

1. (taivutusmuoto) neutri sanasta lak

lȁko (kyrillinen лако)

1. helposti