mato

Katso myös: Mato, mató

mato (1-F)

1. johonkin eläinkunnan matomaiseen pääluokkaan kuuluva matelemalla liikkuva raajaton eläin
2. (anatomia) kokoon kääriytynyttä matoa muistuttava selkärankaisten pikkuaivojen keskiosa
3. (tietotekniikka) itsestään leviävä ohjelma, joka pyrkii leviämään verkon välityksellä
4. (kuvaannollisesti, arkikieltä) osaava henkilö, joka taitaa jonkin asian hyvin

   Hän on aika mato matikassa.

5. vanhahtava, muinaissuomalainen kaunisteluilmaus kyylle

• IPA: /ˈmɑt̪o/
• tavutus: ma‧to

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mato	madot
genetiivi	madon	matojen
partitiivi	matoa	matoja
akkusatiivi	mato; madon	madot
sisäpaikallissijat
inessiivi	madossa	madoissa
elatiivi	madosta	madoista
illatiivi	matoon	matoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	madolla	madoilla
ablatiivi	madolta	madoilta
allatiivi	madolle	madoille
muut sijamuodot
essiivi	matona	matoina
translatiivi	madoksi	madoiksi
abessiivi	madotta	madoitta
instruktiivi	–	madoin
komitatiivi	–	matoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	mado-
vahva vartalo	mato-
konsonantti- vartalo	-

• käärme
• suolinkainen
• toukka
• tuhatjalkainen
• troijalainen, virus
• madella, mataa, matelija

• adjektiivit: madonsyömä, matoinen, matomainen
• verbit: madottaa
• substantiivit: matomaisuus, matonen

aivomato, harvasukasmato, heisimato, heisimato, hietamato, ihomato, iilimato, imumato, jauhomato, jouhimato, juurimato, kaalimato, kastemato, keuhkomato, kihomato, kiiltomato, kunttamato, laakamato, laiskamato, lapamato, lehtimato, loismato, madonhäätö, madonluku, maksamato, matoastia, matokomposti, matokompostori, matokuuri, matokäärme, matolääke, mato-onki, matosyötti, mittarimato, nauhamato, nivelmato, nuolimato, okakärsämato, onkimato, pikkuaivomato, rakkomato, ripsimato, sisälmysmato, sukkulamato, suolimato, syöttimato, vattumato, väkämato, värttinämato

• uutta matoa koukkuun

• mato Kielitoimiston sanakirjassa
• mato Suomen etymologisessa sanakirjassa
• mato Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 4077 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

mato

1. matto

• IPA: /ˈmato/

• tavutus: ma‧to

• musmato

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

mato

1. silmä

mato

1. matto

• tapiso

mato

1. rōmaji-transkriptio sanasta まと

mãto

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä matyti
2. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä matyti

• IPA: [ˈmaːtɔ]

mato

1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä masu

• matu

mato m. (monikko matos)

1. metsä
2. pensas, pensaikko
3. viidakko
4. aro

• (portugalinportugalia) /ˈma.tu/

• tavutus: ma‧to

• sanasta mata (’metsä’)

mato

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä matar

mato

1. (persoonapronomini) sinä

mato

1. hullu, raivoisa
2. epäaito, epänormaali