nos

Katso myös: nós

nos

1. (persoonapronomini) akkusatiivimuoto sanoista nosotros ja nosotras: meidät, meitä
2. (persoonapronomini) datiivimuoto sanoista nosotros ja nosotras: meille
3. (refleksiivinen) monikon toisen persoonan akkusatiivi- ja datiivimuoto

   Nos llamamos María y Juan. (akk.)

   Olemme nimeltämme María ja Juan. (kirj.: 'Kutsumme itseämme Maríaksi ja Juaniksi.')

   No nos dimos cuenta de eso. (dat.)

   Emme huomanneet sitä. (kirj.: 'Emme tehneet itsellemme siitä huomiota.')

nȏs m.  (monikko nȍsovi)

1. nenä

• IPA: /nôːs/
• tavutus: nos

	yksikkö	monikko
nominatiivi	nos	nosovi
genetiivi	nosa	nosova
datiivi-lokatiivi	nosu	nosovima
akkusatiivi	nos	nosove
vokatiivi	nosu	nosovi
instrumentaali	nosom	nosovima

• kantaslaavin sanasta *nosъ

• nȏs Hrvatski jezični portal
• nȏs Školski rječnik hrvatskoga jezika

Taivutus
nominatiivi	nōs
akkusatiivi	nōs
genetiivi	nostrī1 nostrum2
datiivi	nōbis
ablatiivi	nōbis

nōs

1. (persoonapronomini) me

• I-loppuinen genetiivi (1) on merkitykseltään objektiivinen ja um-loppuinen (2) merkitykseltään partitiivinen.

amor nostri 'rakkaus meihin/meitä kohtaan'

unus nostrum 'yksi meistä'

nos

1. (persoonapronomini) akkusatiivimuoto sanasta nós: meidät, meitä
2. (persoonapronomini) datiivimuoto sanasta nós: meille
3. (refleksiivinen) itsemme
4. (vanhentunut) rinnakkainen kirjoitusasu sanasta nós

nos

1. supistuma sanoista em ja os

nos m.

1. nenä

nos m./f. mon.

1. (possessiivinen) meidän ... -mme (kun pääsana on monikollinen)

• nos Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

nos yl. (2) (yks. määr. nosen[luo], mon. epämäär. nosar[luo], mon. määr. nosarna[luo])

1. kuono
2. (leikkimielinen) nenä

• nosspegel, nosspets, sötnos

• nos Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

nos m.

1. nenä

nos m.

1. nenä

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	nos	nosy
genetiivi	nosu	nosů
datiivi	nosu	nosům
akkusatiivi	nos	nosy
vokatiivi	nose	nosy
lokatiivi	nosu	nosech
instrumentaali	nosem	nosy