Siirry sisältöön

peto

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

peto (1-F)

  1. (eläintiede) toisia eläimiä saalistava eläin, nisäkäs tai lintu
  2. (kuvaannollisesti) väkivaltainen ja julma henkilö
    Ihminen saattaa olla varsinainen peto.
  3. (kuvaannollisesti) taitava
    Hän on aika peto tanssimaan.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpet̪o/
  • tavutus: pe‧to

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peto pedot
genetiivi pedon petojen
partitiivi petoa petoja
akkusatiivi peto;
pedon 		pedot
sisäpaikallissijat
inessiivi pedossa pedoissa
elatiivi pedosta pedoista
illatiivi petoon petoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pedolla pedoilla
ablatiivi pedolta pedoilta
allatiivi pedolle pedoille
muut sijamuodot
essiivi petona petoina
translatiivi pedoksi pedoiksi
abessiivi pedotta pedoitta
instruktiivi – pedoin
komitatiivi – petoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pedo-
vahva vartalo peto-
konsonantti-
vartalo 		-

Käännökset

[muokkaa]
1. saalistava eläin
2. väkivaltainen henkilö

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ihmispeto, kissapeto, meripeto, petoeläin, petokala, petolintu, petonisäkäs, petopolitiikka, petopunkki, pussipeto, suurpeto, vesipeto, villipeto

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • peto Kielitoimiston sanakirjassa
  • peto Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 1029 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

peto m. (monikko petos)

  1. rintapanssari
  2. etumus
  3. ruokalappu

Esperanto

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
  1. pyyntö

Italia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

peto m. (monikko peti[luo])

  1. pieru

Latina

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

petō (III) (akt. prees. inf. petere, ind. perf. y. 1. p. petīvī, part. perf. petītus) (taivutus[luo])

  1. haluta, kaivata
  2. pyytää, anella
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=peto&oldid=4633710”