runo
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]runo (1)
- (kirjallisuustiede) suullinen tai kirjallinen teos, jossa kieltä käytetään esteettisesti ja usein runomittaa noudattaen
- (musiikki) yksiosainen kuvaileva sinfoninen sävelteos
- runous
- suomalaisen runon tila
- (vanhahtava) runoi eli runonlaulaja, runomuotoisia loitsuja laulava tietäjä tai šamaani
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruno/
- tavutus: ru‧no
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | runo | runot |
genetiivi | runon | runojen |
partitiivi | runoa | runoja |
akkusatiivi | runo; runon |
runot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | runossa | runoissa |
elatiivi | runosta | runoista |
illatiivi | runoon | runoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | runolla | runoilla |
ablatiivi | runolta | runoilta |
allatiivi | runolle | runoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | runona | runoina |
translatiivi | runoksi | runoiksi |
abessiivi | runotta | runoitta |
instruktiivi | – | runoin |
komitatiivi | – | runoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | runo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]- Vanha germaaninen laina. Alkuaan merkinnyt salaisuutta tai taikamerkkiä. Samaa juurta kuin ruotsin runa, joka tarkoittaa riimukirjainta tai -kirjoitusta.[1][2] Toisen teorian mukaan germaninen sana tulee indoeurooppalaisesta juuresta *reuə- ”kaivaa”.[3] Myös germaanisen sanan suomenkielisessä vastineessa riimukirjain ”riimu” tarkoittaa juovaa, naarmua.[4]
Käännökset
[muokkaa]1. teos
2. runous
Ks. runous |
3. runonlaulaja
Ks. runonlaulaja |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: runollinen, runoton
- substantiivit: runosto, runous
- verbit: runoilla
Yhdyssanat
[muokkaa]jouluruno, kansanruno, loitsuruno, muistoruno, nimiruno, paimenruno, pilkkaruno, proosaruno, rakkausruno, riimiruno, rooliruno, runoantologia, runoasu, runodraama, runoeepos, runojalka, runokieli, runokokoelma, runokuva, runokäännös, runolaulu, runomitta, runomuoto, runonkatkelma, runonlaulaja, runonlaulanta, runonpätkä, runonäytelmä, runopolvi, runoratsu, runorivi, runorytmi, runosatu, runoseppo, runoseppä, runosikermä, runosuomennos, runosuoni, runosävelmä, runotaide, runoteos, runotoisinto, runotuotanto, runovalikoima, sotaruno
Osakäsitteet
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]runo (1)
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- runo Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 886 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Inarinsaame
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]runo (gen. runo)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈruno]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Sloveeni
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]runo n.
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa. Nykysuomen etymologinen sanakirja
- ↑ Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. (Tässä artikkelissa ilmeisesti toimittajan ansiosta väärin sanottu ”viittaa riimukirjaimiin”, kun saman tekijän sanakirjassa sanotaan ”riimukirjainta tai -kirjoitusta merkitsevä nykyruotsin runa”. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)
- ↑ Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. Walter de Gruyter, Berlin/New York 2001, ISBN 978-3-11-017473-1
- ↑ Nykysuomen sanakirja: ”riimu”
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 1. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen kirjallisuustieteen sanasto
- Suomen kielen musiikkisanasto
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen kielen homonyymit
- Inarinsaamen sanat
- Inarinsaamen kielen substantiivit
- Sloveenin sanat
- Sloveenin kielen substantiivit
- Suomen kielen germaaniset lainat