vuoma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vuoma (10)
- suuri puuton suo[1]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuoma | vuomat |
| genetiivi | vuoman | vuomien (vuomain) |
| partitiivi | vuomaa | vuomia |
| akkusatiivi | vuoma; vuoman |
vuomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuomassa | vuomissa |
| elatiivi | vuomasta | vuomista |
| illatiivi | vuomaan | vuomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuomalla | vuomilla |
| ablatiivi | vuomalta | vuomilta |
| allatiivi | vuomalle | vuomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuomana | vuomina |
| translatiivi | vuomaksi | vuomiksi |
| abessiivi | vuomatta | vuomitta |
| instruktiivi | – | vuomin |
| komitatiivi | – | vuomine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vuoma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]saamelainen laina[2]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.