Ohjaus:
Léonor SerrailleKäsikirjoitus:
Léonor SerrailleKuvaus:
Émilie NobletSävellys:
Julie RouéNäyttelijät:
Laetitia Dosch, Souleymane Seye Ndiaye, Grégoire Monsaingeon, Lilas-Rose Gilberti-PoisotJuonikuvaukset(1)
Léonor Serraillen ensimmäinen pitkä ohjaustyö on intiimi kuvaus Juliasta (Laetitia Dosch), jota ex-miesystävä kuvaa pantavaksi luuseriksi. Julia yrittää päästä yli kipeästä erosta, varastaa eksänsä kissan ja kulkee katti kainalossa ympäri Pariisia kiehtovana, ärsyttävänä sekasotkuna. Julia on se kömpelö kaveri, joka käyttäytyy kännissä kuin ääliö, tupakoi, vaikkei oikeasti polta ja tanssii, noh, niin kuin kukaan ei näkisi. Kaikessa noloudessaan ja sydänsuruissaankin Julia on hyvin hurmaava, ja hän hakee pelottomasti yhteyttä toisiin ihmisiin, jopa kauan sitten kadottamaansa äitiin. Julia on lahjakas herra Ripley, ympäristöönsä sulavasti sopeutuva, vahingossa valehteleva huijari, joka ei itsekään ole varma, kuka hän oikein on. Edes Julian silmät eivät osaa päättää väriään. Julian ambivalenssin alleviivaaminen heterokromialla on säväyttävä tehokeino, sillä mikä voisi olla kiehtovampaa ja enemmän epätotta kuin silmät, joista yksi on läpitunkevan sininen ja toinen petollisen rauhallista vihreää? Julian silmät tekevät elokuvan viimeisestä kuvasta poikkeuksellisen mieleenpainuvan.
Saija Holm
(Helsinki International Film Festival)
Arvostelut (3)
The thirtysomething Paula was unpleasant and unbelievably annoying at the beginning, but I have to say I enjoyed watching her stumble aimlessly through life after her boyfriend left her and how, after a few painful falls on her face, she turned out to be a pretty nice woman. Apart from the unusually loud hysterics of the central character, my ears were also kept busy by a very good soundtrack by Julie Roué. (75%)
()
From absolute irritation to surprising harmony - Paula describes an interesting trajectory from a passive, manipulative kicked-aside hysteric to a woman who, despite all the mistakes and setbacks, is able to determine the direction of her life. An unpretentious and intelligent tribute to female tenacity, a drama of everyday mistakes and embarrassments, closeness and chasms. Great respect for the extremely sensitive, detailed directing by Léonor Séraille, and the great performance by Laetitie Dosch.
()
As an average introduction to the festival totally ideal. Paula is indeed a funny character, but not exceptionally funny enough to deserve more stars from me. Nevertheless, some scenes really pleased and amused (singing in the shower, job interview). The camera work and great soundtracks are worth mentioning, but story-wise Paula doesn't stand out much, so you won't take away too much from the screening. KVIFF 2017
()