Osuuskunta

Osuuskunta (lyhenne osk, aiemmin ok.^[1]) on yhtiömuoto, jonka avulla harjoitetaan osuustoimintaa. Osuuskunnan omistajia ja päätösvallan käyttäjiä ovat sen jäsenet.^[2] Osuuskunnassa yhteisön jäsenmäärää ja osuuspääomaa ei ole etukäteen määrätty. Osuuskunta tukee jäsentensä taloutta niin, että jäsenet käyttävät osuuskunnan palveluita tai osallistuvat sen toimintaan.^[3]

Osuuskunnan tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita ja tavoitteita yhteisesti omistetun ja demokraattisesti hallinnoidun yrityksen avulla.^[4] Osuuskunnalla voi olla myös yhteiskunnallinen tarkoitus. Tavallisia osuuskuntia ovat muun muassa osuuskauppa ja osuuspankki.

Osuuskunta on Suomen yleisistä yhtiömuodoista harvinaisin. Sen sijaan osuuskunnan jäsenyys on hyvin yleinen. Osuuskunnilla on Suomessa yli 4 miljoonaa jäsentä ja osuuskuntiin rinnastettavilla keskinäisillä vakuutusyhtiöillä noin 3 miljoonaa jäsentä.^[5]

Osuuskunnan tarkoitus on (lähtökohtaisesti) harjoittaa taloudellista toimintaa jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan palveluita. Palvelut osuuskunta voi tarjota itse tai järjestää muulla tavoin.^[6] Osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä myös muu tarkoitus. Sellainen tarkoitus voi olla esimerkiksi jokin yhteiskunnallinen tavoite^[7] tai voiton tuottaminen.^[8]

Osuuskunnan jäsenmäärää ja osuuspääomaa ei ole ennalta määrätty. Jäsenmäärä, osuuksien lukumäärä ja osuuspääoma ovat vaihtuvia.^[7]

Osuuskunnan kokouksessa jäsenillä on yksi ääni, jos säännöissä ei määrätä toisin. Jos osuuskunta on todella suuri, jäsenten valitsema edustajisto korvaa osuuskuntakokouksen. Muut toimielimet ja niiden tehtävät ovat samat kuin osakeyhtiössä.

Osuuskunnan jäsenyyttä haetaan kirjallisesti hallitukselta. Hallitus päättää uusien jäsenten hyväksymisestä. Jäseneksi ei välttämättä hyväksytä ketä tahansa, vaikkakin kaikille avoin jäsenyys kuuluu osuustoiminnan kansainvälisiin periaatteisiin. Jäsenen on liittyessään otettava yksi osuuskunnan osuus. Osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä, että jäsenellä on velvollisuus ottaa useampikin kuin yksi osuus joko liittyessä tai jäsenyyden jatkuessa.^[9]

Osuudesta suoritettava "ostohinta" on nimeltään merkintähinta.^[10] Merkintähintaa kutsutaan usein osuusmaksuksi, mutta merkintähinta ja osuusmaksu voivat myös erota toisistaan. Osuusmaksu eli osuuden nimellisarvo^[11] voidaan määritellä osuuskunnan säännöissä. Osuusmaksu eli nimellisarvo voi olla sama kuin osuuden merkintähinta, mutta tämä ei ole välttämätöntä, vaan merkintähinta voi sisältää esimerkiksi erillisen liittymismaksun. Osuus voi olla myös nimellisarvoton. Silloin merkintähinta voidaan asettaa tarpeen mukaan muuttamatta sääntöjä.^[12]

Osuuskunnan jäsenyyttä ei voi myydä tai luovuttaa edelleen, jollei säännöissä määrätä toisin. Sen sijaan osuuden eli jäsenyyteen liittyvät taloudelliset oikeudet voi luovuttaa eteenpäin, jollei sitä säännöissä estetä.^[7][9]

Jäsen voi erota osuuskunnasta. Hänet voidaan tietyissä tilanteissa myös erottaa. Jäsenyyden päätyttyä jäsenelle (tai kelle osuus on siirtynyt) palautetaan maksettu merkintähinta joko kokonaan tai osittain. Maksuaika on pitkä: palautus on suoritettava vuoden kuluttua nykyisen tilikauden päättymisestä.^[9] Palautettava määrä ei välttämättä ole sama kuin osuudesta aikanaan maksettu määrä. Tilanteesta riippuen se saattaa sisältää esimerkiksi suhteellisen osuuden osuuskunnan ylijäämästä.^[12]

Osuuskunnan jäsenen taloudellinen vastuu rajoittuu hänen sijoittamaansa pääomapanokseen samoin kuin osakeyhtiössäkin.^[7]

Osuuskunnan perustamiseen riittää yksi jäsen. Jäsenet voivat olla joko luonnollisia tai juridisia henkilöitä. Osuuskunta syntyy, kun se on merkitty kaupparekisteriin.^[9]

Osuuskunnan toiminimessä tulee nykyisin olla sana osuuskunta, yhdysosa osuus tai lyhenne osk, tai näiden ruotsinkieliset vastineet andelslag, andels tai anl.^[13]

Aiemmin osuuskunnan nimessä tuli olla jokin seuraavista sanoista: osuuskunta, osuus tai -kunta (ruots. -lag), kuten esimerkiksi nimessä Luottokunta-Kreditlaget.^[14][15] Vanhan lain mukaisia nimiä on edelleen käytössä.

1900-luvun puoliväliin asti osuuskunnan nimestä tuli lisäksi käydä ilmi, olivatko osuuskunnan jäsenet vastuussa osuuskunnan veloista, jos osuuskunta meni vararikkoon. Jos osuuskunta oli perustettu rajoitetulle lisämaksuvelvollisuudelle, osuuskunnan nimessä tuli olla lyhenne r.l. tai sanat rajoitetulla lisämaksuvelvollisuudella. Jos osuuskunta oli ilman lisämaksuvelvollisuutta, nimessä tuli olla i.l. tai sanat ilman lisämaksuvelvollisuutta.^[16][14]

Osuuskunnan tuottamaa voittoa kutsutaan ylijäämäksi ja tappiota alijäämäksi. Vaikkei osuuskunnan tarkoitus olisi ylijäämän tuottaminen, se on kuitenkin käytännössä toivottavaa, jotta yhtiötä voi kehittää^[17].

Ylijäämää eli voittoa voidaan jakaa osuuden- ja osakkeenomistajille vain, jos osuuskunnan säännöissä näin määrätään. Säännöissä voidaan määrätä jakoperusteesta. Jos jakoperustetta ei ole säännöissä määrätty, jako toimitetaan sen mukaan kuin jäsenet ovat käyttäneet hyväkseen osuuskunnan palveluita.^[18]

Ylijäämän jakamisesta käytetään nimitystä ylijäämänpalautus. Tätä nimitystä käytetään erityisesti silloin, kun jakoperusteena on se, kuinka jäsenet ovat käyttäneet osuuskunnan palveluita. Jos jako perustuu sijoitettuun pääomaan, siitä käytetään nimitystä osuuskorko.^[19]

Ylijäämänpalautus (kuten myös osuuskorko) on saajalleen verotettavaa tuloa. Verotus on muuttunut vuoden 2015 alusta. Jos osuuskunnassa on vähintään 500 jäsentä, yksityishenkilön saama ylijäämänpalautus verotetaan pääomatulona. Alle 5 000 euron palautuksia koskee huojennus, jonka mukaan vain 25 % ylijäämänpalautuksesta on verotettavaa pääomatuloa. Pienempien kuin 500 jäsenen osuuskuntien ylijäämänpalautus jaetaan tietyissä tilanteissa ansiotuloksi ja pääomatuloksi.^[7][20] Osuuskunta voi tietyissä tilanteissa vähentää jakamansa ylijäämänpalautuksen omassa verotuksessaan. Vähennysoikeuden edellytyksen on mm. se, että palautus tapahtuu jäsenille näiden ostojen tai myyntien suhteessa.^[21]

Asiakashyvitys (bonus) tarkoittaa jäsenille annettavaa alennusta. Asiakashyvitys myönnetään sen perusteella, kuinka paljon jäsen on käyttänyt osuuskunnan palveluita. Ne eivät ole voitonjakoa, vaan hyvitykset otetaan osuuskunnan tuloslaskelmassa huomioon jo ennen ylijäämän muodostumista.^[19] Asiakashyvityksiä ei veroteta. Asiakashyvitysten jakaminen on tavallista osuuskaupoissa ja osuuspankeissa. Asiakashyvitys voi silloin perustua jäsenen ostosten tai hänen käyttämiensä pankkipalveluiden rahalliseen määrään.

Osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä, että osuuskunnan varoja saa jakaa lahjoituksina yleishyödylliseen tai siihen rinnastettavaan tarkoitukseen.^[18]

Jäsenten lisäksi osuuskunnassa voi olla osakkeita, osakkeenomistajia ja osakepääoma. Aiemmin näistä käytettiin nimitystä sijoitusosuus ja sijoituspääoma.^[7]

Osuuskunnan osakkeella ei lähtökohtaisesti ole äänioikeutta. Osakkeen äänioikeudesta ja oikeudesta osuuskunnan varoihin ja ylijäämään voidaan määrätä osuuskunnan säännöissä. Osakkeet ovat lähtökohtaisesti siirtokelpoisia. Niillä on käyttöä erityisesti isojen osuuskuntien varainhankinnassa.^[12]

Jäsenten ylintä päätösvaltaa käyttää osuuskunnan kokous. Päätösvalta jakaantuu tasan osuuskunnan jäsenten kesken ”jäsen ja ääni”-periaatteella, jollei säännöissä ole muuta määrätty^[17]. Säännöissä voidaan määrätä myös, että päätösvalta kuuluukin jäsenten valitsemalle edustajistolle. Näin on varsinkin jäsenmäärältään isoissa osuuskunnissa.^[22] Jäsen ja ääni -periaatteen vuoksi osuuskunta ei ole helposti vallattavissa.^[17]

Osuuskunnalla on hallitus, johon kuuluu lähtökohtaisesti 1–5 jäsentä. Säännöissä jäsenmäärä voidaan määritellä toisinkin. Jos jäseniä on yksi tai kaksi, tulee hallituksessa lisäksi olla vähintään yksi varajäsen. Monijäsenisellä hallituksella on oltava puheenjohtaja. Hallituksen valitsee osuuskunnan kokous, jollei säännöissä määrätä toisin.^[22]

Osuuskunnalla voi olla toimitusjohtaja. Toimitusjohtaja ei ole pakollinen, ellei osuuskunnan säännöissä niin määrätä.^[22]

Osuuskunnalla voi olla hallintoneuvosto, jonka tehtäviin voi kuulua hallituksen tai toimitusjohtajan valinta säännöissä määrätyllä tavalla.^[22]

Vanhan osuuskuntalain mukaan osuuskunta sai myydä tavaroita tai palveluitaan vain jäsenilleen. Tästä periaatteesta on kuitenkin myöhemmissä osuuskuntalaeissa luovuttu.^lähde?

Osuuskunnan perustajajäseniä tuli aiemmin olla vähintään viisi^[14]. Myöhemmin jäsenvaatimus laski kolmeen.^lähde?

Osuuskunta tunnetaan yhtiömuotona myös ulkomailla.

Ruotsissa osuuskunta on oikeushenkilö, jonka tarkoituksena on edistää jäsenten taloudellisia etuja liiketoiminnalla, johon jäsenet osallistuvat tai kyseinen osuuskunta osallistuu toisen osuuskunnan toimintaan.^[19]

Norjassa osuuskunnan tarkoituksena on edistää jäsenten taloudellisia etuja vähentämällä kuluja, lisäämällä tuloja tai jäsenten osallistuessa osuuskunnan toimintaan muulla tavoin.^[19]

Tanskassa osuuskunnan jäsenet ovat henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan velvoitteista. Vastuu voi olla rajoittamaton tai rajoitettu.^[23]

Saksassa osuuskunta on oikeushenkilö, jossa ei ole määrättyä jäsenmäärää. Osuuskunnan tarkoitus on liiketoiminnalla tukea jäsenten taloudellisia, sosiaalisia tai kulttuurisia etuja.^[19] Tarkoitus voi olla myös voiton tuottaminen.^[23]

Ranskassa osuuskunta voi harjoittaa mitä tahansa toimintaa. Yhtiömuotoja on kaksi: SCOP, jossa työntekijät muodostavat jäsenten enemmistön, ja SCIC, jolla on oltava yleishyödyllinen tarkoitus.^[23]

Isossa-Britanniassa liiketoimintaa harjoittava yhteisö voidaan rekisteröidä osuuskunnaksi, kunhan kyseessä on "vilpittömässä mielessä" toimiva osuuskunta. Käytännössä se tarkoittaa, että osuuskunnan on täytettävä Kansainvälisen osuustoimintaliiton määrittelemät osuustoimintaperiaatteet. Osuuskunnassa on oltava vähintään kolme jäsentä tai kaksi yhteisöjäsentä.^[19]

EU:ssa on olemassa ylikansallinen yhtiömuoto eurooppaosuuskunta. Se mahdollistaa rajat ylittävän yritystoiminnan.^[23]

Yhtiömuotona osuuskunta on Suomessa lähellä osakeyhtiötä. Taloudellista vastuuta, hallitusta ja sen jäsenten velvollisuuksia koskevat määräykset ovat samanlaisia. Erona on mm. se, että laki ei aseta osuuskunnalle minimipääomavaatimusta. Tämän vuoksi osuuskunta sopii yhtiömuodoksi yritykselle, joka perustetaan asiantuntijuuden ympärille eikä tarvita suurta alkupääomaa.^[7]

Sen lisäksi, että osuuskunta muistuttaa osakeyhtiötä, osuuskunnan voi mieltää myös aatteellisen yhdistyksen liiketoiminnallisena vastineena.^[9]

• Edistysmielinen osuustoiminta
• Eurooppaosuuskunta
• Osuuskauppa
• Osuuspankki
• Osuustoiminta
• Yhtiömuoto
• Pörssiosuuskunta

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Osuuskunta.

• Osuuskuntalaki 14.6.2013/421
• Patentti- ja rekisterihallitus: Osuuskunnan perustamisilmoitus
• Lehto, Juhani & Holopainen, Tuulikki (toim.): Osuuskunnan perustajan opas