Sengoku-kausi

Japanin historia

• Paleoliittinen kausi
• Jōmon-kausi
• Yayoi-kausi
• Yamato-kausi
  • Kofun-kausi
  • Asuka-kausi
• Nara-kausi
• Heian-kausi
• Kamakura-kausi
  • Kenmu-restauraatio
• Muromachi-kausi
  • Nanboku-chō-kausi
  • Sengoku-kausi
• Azuchi-Momoyama-kausi
  • Nanban-kaupan kausi
• Edo-kausi
  • Bakumatsu
• Meiji-kausi
• Taishō-kausi
  • Japani I maailmansodassa
• Shōwa-kausi
  • Miehitetty Japani
• Heisei-kausi
• Reiwa-kausi

Sengoku-kausi (jap. 戦国時代, Sengoku-jidai) eli taistelevien valtioiden aikakausi on ajanjakso Japanin historiassa suunnilleen 1400-luvun puolivälistä 1600-luvun alkuun. Ōnin-sotaa (1467–1477) pidetään yleensä Sengoku-kauden alkuna.^[1] Sodassa itäinen armeija (Hosokawan perhe liittolaisineen) taisteli yhdentoista vuoden ajan Yamana-suvun kanssa Kiotossa ja sen ympäristössä.

Kauden aikana valta oli periaatteessa Ashikaga-shōgunaatin käsissä. Levottomuuksien aikana keskusvallan merkitys pieneni, ja daimiot saivat enemmän valtaa. Ajasta puhutaankin joskus Japanin feodaalikautena. Tunnetuimpia daimioita olivat Oda Nobunaga, Toyotomi Hideyoshi ja Tokugawa Ieyasu. Sengoku-kausi päättyi Sekigaharan taisteluun vuonna 1600.

Japanilaisessa kulttuurissa Sengoku-kautta pidetään eräänlaisena ”villin lännen ajanjaksona”, ja monet seikkailusarjakuvat, kertomukset ja elokuvat sijoittuvat tälle ajalle. Esimerkkeinä mainittakoon Akira Kurosawan Kagemusha – varjokenraali ja Kätketty linnake, James Clavellin romaani Shōgun sekä manga- ja animesarja Inuyasha.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sengoku-kausi Wikimedia Commonsissa