Toipilas
| Toipilas | |
|---|---|
-_The_Convalescent_-_Toipilas_-_Konvalescenten_(32721924996).jpg) |
|
| Nimi | Toipilas |
| Toinen nimi | Première verdure ( suom. ensiviherrys) |
| Tekijä | Helene Schjerfbeck |
| Valmistumisvuosi | 1888 |
| Taiteenlaji | öljymaalaus |
| Korkeus | 92 cm |
| Leveys | 107 cm |
| Sijainti | Ateneumin taidemuseo 1888 alkaen |
| Paikkakunta | Helsinki |
| Toipilas II | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Nimi | Toipilas II |
| Tekijä | Helene Schjerfbeck |
| Valmistumisvuosi | 1927 |
| Taiteenlaji | öljymaalaus |
Toipilas on Helene Schjerfbeckin öljymaalaus kankaalle vuodelta 1888. Nykyisin Toipilas on suosituin Schjerfbeckin maalauksista. Sitä pidetään myös käännekohtana Schjerfbeckin uralla. Toipilaan jälkeen hän alkoi uudistaa maalaustapaansa ja pelkistää sekä värejä että muotoja.[1]
Maalaukseen on kuvattu pieni tyttö, joka istuu pöydän ääressä kuluneessa ja valkoisin tyynyin pehmustetussa rottinkituolissa. Toipilastyttö pitelee käsissään pöydällä olevaa versovaa oksaa, jonka jotkut katsovat viittaavan sairauden voittamiseen.[2]
Noin metrin levyisenä se on Schjerfbeckin viimeinen suurikokoinen 1880-luvun realismin hengessä maalattu teos.[3] Teoksessa korostuu valon kuvaus, ja siveltimenkäyttö on eloisaa. Kahdelta suunnalta tuleva kirkas valo korostaa valkoisia vaatteita ja heijastuu pöydän lasiesineistä.[4]
Mallin henkilöllisyydestä ei ole tietoa.[5] Schjerfbeck maalasi Toipilaan Cornwallin rannikolla St Ivesissa, jonne oli 1880-luvulla syntynyt kansainvälinen taiteilijayhteisö. Schjerfbeck oli Pariisissa tutustunut uusiin taidesuuntauksiin, ja Toipilaassa realistinen ilmaisu on saanut vaikutteita impressionismista ja symbolismista.[4] Toipilas oli kuitenkin paluuta realistisempaan ja naturalistisempaan kuvaukseen aiemman pelkistetyn maalaustavan jälkeen.[6]
Sairas lapsi oli suosittu aihe 1880-luvulla, mutta Schjerfbeck palasi siihen myöhemminkin hioen aihetta yhä pelkistetympään muotoon. Kuvaa on tulkittu myös vertauskuvallisena omakuvana.[5]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toipilas oli esillä ensi kerran Pariisin salongin näyttelyssä 1888 ranskankielisellä nimellä Première verdure ja maalaus palasi Suomeen kesällä. Toipilas ostettiin Suomen Taideyhdistyksen kokoelmiin syysnäyttelystä samana vuonna 800 markalla.[7] Teosta pidettiin Suomessa alkuun liian ranskalaisena. Toisaalta kriitikot myös kehuivat niin maalauksen taidokkuutta kuin aiempaa vapaampaa siveltimen käyttöä.[3] Toipilas osallistui seuraavana vuonna 1889 Pariisin maailmannäyttelyyn ja sai siellä pronssimitalin.[7]
Toipilas on nykyisin tunnettu ja pidetty maalaus. Se äänestettiin vuonna 2006 Ateneumin taidemuseon Maamme Taulu -äänestyksessä toiseksi suosituimmaksi maalaukseksi. Voittaja oli tuolloin Simbergin Haavoittunut enkeli.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aino Frilander: ”Joku kysyi, onko tämä teos keskeneräinen? Ei todellakaan ole” – katso neljä Helene Schjerfbeckin rakastettua teosta ammattilaisen silmin Helsingin Sanomat Kuukausiliite. 19.10.2018. Viitattu 5.4.2023.
- ↑ edu.fi oppimateriaali (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 10.5.2010
- ↑ a b Salme Sarajas-Korte: ”Maalaustaide 1880-luvulla - ulkoilmarealismi”, Ars: Suomen taide 4, s. 231-232. Weilin + Göös, 1989. ISBN 951-35-4205-X
- ↑ a b Valtion taidekokoelmat[vanhentunut linkki] Viitattu 10.5. 2010
- ↑ a b Ateneum-opas fng.fi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 10.5.2010
- ↑ Riitta Konttinen: Helene Schjerfbeck, Kansallisbiografia Viitattu 10.5.2010
- ↑ a b Helene Schjerfbeck 150 vuotta, Ateneumin taideyhdistyksen näyttelykirja 2012, Helsinki: Ateneumin taidemuseo
- ↑ Marja-Terttu Kivirinta: Haavoittunut enkeli on Maamme Taulu. Helsingin Sanomat 3.12.2006. Viitattu 10.5.2010