Fotorealismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Fotorealismi tai fotonaturalismi (myös valokuvarealismi, valokuvauksellinen realismi, hyperrealismi tai superrealismi) on 1960-luvulla syntynyt taidemuoto, jossa kuvien mallina ja kuvan tekemisen lähtökohtana ei ole niink��än itse todellisuus, vaan valokuvat siitä. Valokuva toimi välikappaleena todellisuuden ja taiteilijan välillä. Kuvaus on fotorealistisissa töissä valokuvantarkkaa.

Fotorealismia kutsuttiin 1960-luvulla Yhdysvalloissa myös uudeksi realismiksi (”new realism”). Se oli vastareaktio pop-taiteen ohella modernismin abstraktia maalaustaidetta kohtaan. Fotorealismi yleistyi 1970-luvun alussa myös Euroopassa. Kasselin documentassa olivat vuonna 1972 mukana muun muassa Ralph Goings, Robert Bechtle, John de Andrea, Don Eddy, Gerhard Richter, Chuck Close, Richard Estes ja Duane Hanson.[1]

Tietokonegrafiikassa ja CGI-grafiikassa fotorealismilla tarkoitetaan elävältä tai realistiselta näyttävää tietokoneella luotua grafiikkaa erona esimerkiksi sarjakuvamaisesta grafiikasta.

Suomalaisista muun muassa Esko Tirrosen maalaukset ovat lähellä fotonaturalismia. Suuntaus oli esillä Ars 74 -näyttelyssä Helsingissä ja Tampereella keväällä 1974. Mukana oli useita sekä amerikkalaisia että eurooppalaisia hyperrealismin edustajia. Suuntauksen vaikutus jäi tuolloin kuitenkin melko lyhytaikaiseksi.[2]

Valokuvan tultua osaksi maalaustaidetta ja digitaalisen kuvan yleistyttyä kiinnostus fotorealismia kohtaan on kasvanut.

  1. Führung durch die documenta 5 (1972) RegioWiki, KasselLexikon. Arkistoitu 24.7.2011. Viitattu 27.5.2011. (saksaksi)
  2. Kastemaa, Heikki: ”Edistyksen tiellä”, Nykyaikojen kampanjat, s. 50-51. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo, 2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.