tarpeeton

tarpeeton (34-C) (komparatiivi tarpeettomampi, superlatiivi tarpeettomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, mille ei ole mitään tarvetta tai käyttöä; jota ilman voi ihan hyvin olla; josta ei ole mitään hyötyä

• IPA: /ˈt̪ɑrpeːt̪on/
• tavutus: tar‧pee‧ton

sanan tarve vartalosta tarpee- ja suffiksista -ton

• tarpeettomasti
• tarvita

• turha, hyödytön

• tarpeellinen

• adverbit: tarpeettomasti
• substantiivit: tarpeettomuus

• tarpeeton Kielitoimiston sanakirjassa
• tarpeeton Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 276, 277 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa