Siirry sisältöön

tarve

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Tarve Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

tarve (48-E)[1]

  1. jonkin tai jonkun tarpeellisuuden puutteena koettu tila
    Pitkän paaston jälkeen ruoan tarve on ilmeinen.
    Rakentaminen on tällä hetkellä kiivasta ja puutavaralle on kova tarve.
    Yksin jääneen läheisyyden kaipuu ja seuran tarve on vaikea kätkeä.
    Kyllä tuohon rekkamies tarpeensa tekee.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪ɑrʋeˣ/
  • tavutus: tar‧ve

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarve tarpeet
genetiivi tarpeen tarpeiden
tarpeitten
partitiivi tarvetta tarpeita
akkusatiivi tarve;
tarpeen
tarpeet
sisäpaikallissijat
inessiivi tarpeessa tarpeissa
elatiivi tarpeesta tarpeista
illatiivi tarpeeseen tarpeisiin
tarpeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarpeella tarpeilla
ablatiivi tarpeelta tarpeilta
allatiivi tarpeelle tarpeille
muut sijamuodot
essiivi tarpeena tarpeina
translatiivi tarpeeksi tarpeiksi
abessiivi tarpeetta tarpeitta
instruktiivi tarpein
komitatiivi tarpeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarpee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tarvet-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

elintarpeet, energiantarve, hellyydentarve, hätätarve, ilmaisutarve, kokonaistarve, kotitarve, luomistarve, luotontarve, perustarve, pätemisentarve, rahantarve, ravinnontarve, tarpeenteko, tarpeentyydytys, tarveaine, tarveaines, tarvearvio, tarve-esine, tarveharkinta, tarvekalu, tarvepainatus, tarvepuu, tykötarpeet, ulostamistarve, unentarve, valkuaistarve, vedentarve, vitamiinintarve

Anagrammit
[muokkaa]

ravet, terva, varte, verta

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tarve Kielitoimiston sanakirjassa
  • tarve Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 948, 1079 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-E
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.